Kodinkone, josta en luovu

Helmikuu alkaa olla jo niin vahvasti loppusuoralla,  

että on paras laittaa hetimiten haastevastaus 

Kristiinan heittämään kuukauden postausaiheeseen. 

Tässä kuussa Kristiina kyseleepi 

"mistä kodinkoneesta et luovu". 

Hella, jääkaappi, pakastin, imuri ja  pesukone taitavat olla 

suomalaisissa kodeissa melkolailla vakiovarusteita 

ja arkemme kannalta sellaisia kojeita, joista emme luovu.

Niitä en nyt huomioinut.  

Tämä vanhempiltani 80-90 luvulla saamani yleiskone 

on ollut sellainen kodin apulainen, josta en luovu

-ainakaan vielä. 

Yleiskoneeseeni kuuluu taikinakoukun lisäksi vatkain 

-ja lihamylly, joka on jäänyt kyllä vähälle käytölle. 

Ja paljon tunnetta. 

Ruuhkavuosina käytin yleiskonetta viikoittain sämpylätaikinan vaivaamiseen.

Kulhossa pystyy tekemään kahden litran sämpylätaikinan 

ja pullataikinan olen tehnyt puoleen toista litraan. 

Sellaisia mukavankokoisia taikinoita, 

joita vielä joskus tulee pyöräytettyä. 

Tämä arjen apulainen on kodinkoneeni, 

joka on tuonut minulle paljon apua ja iloa. 

Se ei ole jäänyt kaappiin pölyttymään. 

Luulenpa,

 että käteni eivät olisi kestäneet  taikinoiden käsinvaivaamista. 

Sattuuko jollakin olemaan tämä samainen 

Electrolux Assistent?

Mikä on sinun luovuttamaton kodinkone?

                

 

Hidasta muotia

Marttojen vuoden 2025 käsityöteema on "hidasta muotia". 

Arvatenkin sillä tähdätään vaatteiden pitempään käyttöön, 

itsetehtyihin vaatteisiin, 

vaatteiden muodistamiseen ja kankaiden kierrätykseen. 

Hidas muoti kuulostaa sanaparinakin niin hyvälle 

-saati sitten tekona. 

Käsityön ei tarvitse aina olla niin muodikastakaan:

käytännöllisyys ja omannäköisyyskin riittää. 

Ja se, että vaatteet ja kankaat saavat pitkän elinkaaren

ja vaatteiden käytössä on vastuullisuutta. 

~~~~

Kerrattain ostin kirppikseltä kahdella eurolla lasten pussilakanan (90x120 cm). 

Tuollaisen trikoisen, mustavalkoraitaisen,

aivan kuin marimekkoisen. 

Ostaessani tuli mieleen, että siitä voisin ommella raitapaidan.  

Myöhemmin pussilakanaa pyöritellessäni ja mittoessani päädyinkin 

surauttamaan siitä kimonotyyppisen oloasun 

hitaisiin aamuihin ja iltoihin. 

Olen sujahtanut se päällä yön levollekin.

Tykkään vaatteen pehmeydestä, reilusta koosta 

ja mallin yksinkertaisuudesta.  

Nämä minun ompelut ovat aina tällaisia 

pikaisia surautuksia. 

Tässäkin ompelua vaati vain sivusauma, 

kädentiet, kaula-aukko ja helman käänne. 

Vaatteessa on 

omatekoisen, ainutkertaisen vaatteen tuntu 

ja ilo oivalluksesta sekä kierrättämisestä. 

Se on paljon se 

ja oloasuni täyttää hitaan muodin kriteerit! 

Tätä vanhasta uutta -taktiikkaa käytin paljon ommellessani aikoinaan vaatteita lapsilleni 

ja tällä tavoin on äitini tehnyt vaatteita minulle ja sisaruksilleni. 

Monta kertaa äitini purki vanhoja vaatteita   

ja monesti hän käänsi siistimmältä näyttävän 

nurjan puolen uuden vaatteen päälipuoleksi.

Hän oli neuvokas ompelija ja idearikas vaatettaja. 

Ennen  vanhaan monet äidit ja mummot ompelivat vanhasta uutta taloudellisista syistä 

ja siksi, että uutta kangasta ei ollut aina saatavilla. 

He olivat tietämättään aikansa kierrättäjiä ja hitaan muodin valmistajia. 

~~~~~~

Tällaisissa käsityöaatoksissa tänään. 

Tykkäätkö sinä ommella ja toteuttaa hitaan muodin ajatuksia?

Haluan osaltani tälläkin postauksella innostaa ja rohkaista kokeilemaan käsitöitä. 

Helmi-velli

Iltaruokaa pähkäillessäni muistui mieleeni Helmi-perunasuurimot,

joita on tullut jemmattua hätävaraksi kaappiin. 

Kylläpä velliannos maistuikin maukkaalle. 

Tätä ei ole ollutkaan pitkään aikaan tarjolla. 

Kevyt vaihtoehto tuntui riittävältä meille kahdelle,

kun molemmat olimme kuitenkin syöneet tänäänkin jo vahvemman aterian. 

Helmivelli tai -puuro on lapsuuskodin peruja ja muistoja; 

kotona keitettiin tätä useinkin. 

Lapset ovat kuvanneet perunasuurimoita stryroxpalleroiksi,

vaikka ei ne toki nitise keittämisen jälkeen. 

Helmi-suurimot valmistetaan perunatärkkelyksestä eli ne ovat gluteenittomia. 

Niitä voi käyttää myös leivonnaisiin 

mm. piirakkapohjiin ja niihen täytteisiin tai sämpylöihin.

~~~~

Laitoin perheryhmään kyselyä,

onko lapset muistaneet tätä velliä keitellä.

Yllättävän monta ei-vastausta tuli ja sellaisia vastauksia, 

että ei maistu meillä kaikille,

itselle saa keittää. 

Näinhän nämä makuasiat tahtovat mennä.

Mutta hyvähän se on keitellä erilaisia puuroja ja vellejäkin,

että jokainen saa makustella ja löytää oman lempparinsa näistäkin. 

Tällaisen maitopohjaisen vellin keittäminen on toki oma taitolajinsa;

 teflonkattilassa tämä onnistuu arvatenkin parhaiten. 

Puuroista ja velleistä tässä samalla vähän laajemminkin

gluteenittomasta näkökulmasta. 

Meillä tulee keitettyä riisipuuroa useinkin. 

Riisihiutaleista tulee myös ihan makoisa riisiryynipuuron korvike, 

jos ei satu olemaan aikaa hauduttamiseen. 

Riisijauhosta tulee oiva mannaryynipuuron korvike. 

Vastikään keitin pinaattivelliä pakastepinaatista: 

tykkäämme siitä. 

Tattaripuurot ym. varsinaiset gluteenittomat puurot eivät ole kuitenkaan 

nousseet meidän ruokalistoille. 

Pitää jatkaa makusteluharjoituksia. 

~~~~~

Edesmennyt appeni ruukasi sanoa, 

että "riisryynivelli on hyväks vattalle". 

Me tuumasimme velliä nauttiessamme, 

että puuroja ja vellejä pitäisi keitellä useammin iltaruoalle.

Ne ovat näppäriä valmistaa, edullisia ja kevyitä vaihtoehtoja. 

Mitäpä sinä ajattelet puurojen ja vellien keitosta?

Tuleeko sinulla keitettyä niitä?

Mikä on sinun lemppari tai mikä ei maistu? 

Mikä gluteeniton vaihtoehto sinulla olisi tarjottavana?

~~~~~~~~

Helmi-vellillä helmikuun viimeiseen viikonloppuun

 ja kohta alkavaan viimeiseen viikkoon! 

Nautitaan olevasta,

helmikuun helmistä! 

💫

 

Helmikuun helmiä

Helmikuun helmet. 

Tuo sanapari ja helmikuisten hyvien hetkien 

sekä ihanien asioiden pohtiminen sai alkunsa keltaisista tulppaaneista. 

Helmikuu  on tulppaanien aikaa.  

Helmikuussa on myös useimmiten pakkasta, 

joka mahdollistaa jääaskartelun

ja myös tulppaaneille kompostin sijaan ihanat jatkot. 

Innostuin taas kerran talviseen puuhaan: 

pakastin nuo maljakossa tiensä päähän tulleet kukkijat. 

Niistä sain ulos väriä ja kauniin jäisen kukkataulun, 

joka on kivan utuinen. 

Joskus veden lämpötila vaikuttaa jään kirkkauteen. 

Helmikuu on hohtavat hanget ja pitenevät päivät.  

Helmikuisten hetkien helmiä ovat auringon paiste 

ja kirkkaan valon tuoma häikäisy ja silmien siristys. 

Ne ovat vahva merkki valon lisääntymisestä. 

Auringon valon voima on ihmeellisen ihana; 

innostava ja voimauttava. 

Kausivalotkin voi sammuttaa ja kerätä ne varastoon odottamaan marraskuun pimeyttä. 

Helmikuussa maistuu appelsiinit, 

nuo tällä hetkellä edulliset etelän hedelmät. 

Niistä saa pirteyttä päiviin 

ja väriä arkeen. 

Tämän aamun salaattikin näytti niin kauniille, 

kun sieltä vihreiden salaattien seasta pilkisti 

auringon keltaa, appelsiinin hedelmäistä pintaa. 

Helmikuu on hiihtokuu ja nyt siihen on mahdollisuus 

lumitilanteenkin myötä. 

Houkuttelen kaveriani ostamaan myös karvapohjasukset, 

koska kaksin olisi kauniimpi hiihdellä 

 ja toisen peesissä tulisi lähdettyä ehkä useammin. 

Helmikuu on minulle jollakin tapaa 

huoleton, aikatauluton kuukausi. 

Tälle kuulle ei ole perhepiirissä synttäreitäkään. 

Kevään odotus valtaa väistämättä mielen 

ja onhan kevät, tuo uuden alku nyt jo oikeasti aika lähellä. 

Mikä sinusta on helmikuun helmihetki tai -asia? 

Sanoja ystävyydestä ja sydänlapasten voittaja

Ystävän ja ystävyyden päivä. 

❤

Tänään erityisesti muistamme toisiamme 

ajatuksin ja teoin. 

Tänään on luontevaa ja helppoa sanoittaa ystävyyttä 

ja muistaa ystävää,

vaikka se olisi toki tärkeä muistaa kertoa 

muinakin päivinä. 

Ystävyydestä on kirjoitettu niin 

paljon kauniita sanoituksia 

ja vertauskuvallisia ilmaisuja, 

jotka ovat jääneet elämään mieliimme. 

Pyysin kirjaamaan ystävänpäiväarvan mukaan sanan pari ystävästä/ystävyydestä. 

Tästä postauksesta tuleekin nyt niiden kommenttien kooste;

meidän yhteinen, teitä osallistava päivitys. 

Kommenttikentistä löytyi tällaisia 

ystävällisiä sanoja ja ihania ilmauksia:

❤❤❤

 Ystävyys on kuin lämmin halaus.

Ystävän halaus. 

Ystävä=sinä. 

 Rinnallakulkemista. 

  Mymmelin sanoin; 

minulla on varpaan nipukoita myöten hyvä olo. 

Onnea on hyvä ystävä! 

Ystävät elävät mukana arjessa ja juhlassa.

Ystävä on onni. 

 Ystävyys on kuin avain ja lukko. 

Ystävyyttä on yhteinen huumorintaju 

ja samansuuntaiset ajatukset. 

 Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle. 

Ystävien kanssa ei ole väliä mitä tehdään, 

kunhan tehdään yhdessä!

 Ystävyys on kantava voima. 

Ystävä on turvallinen kanssamatkaaja. 

Ystävä on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. 

 Ystävänpäivä on joka päivä. 

 Ystävyys on kallein aarre. 

Ystävyys lämmittää joka päivä. 

Todellinen ystävyys, on yhdessä kokemista, 

jakamista, olemista. 

Välillä voi olla pitkiäkin taukoja. 

Seuraavalla näkemällä kaikki jatkuu siitä mihin edellisellä kerralla jäi. 

Ystävyys on iloa ja vierellä kulkemista. 

❤ ❤❤

Ystävyys on sitä,

että ei tarvitse koskaan tuntea olevansa yksin.

Se on tietoisuutta, että joku on ajatuksen kantaman päässä

ja hänen seurassaan saan olla 

 se mikä olen;

vahvuuksieni ja heikkouksieni kanssa. 

Samanlaisia tuntemisia toivon voivani antaa vastavuoroisesti

Ystävälleni. 

Arvoin ystävänpäivälapaset 

ja ne saa tämän kommentin kirjoittaja Sini: 

Kauniit lapaset, meilläpäin sanotaan vanttuut! :-) 

Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle."

Onnea ja iloa sekä lämpöä Sinulle. 

Laitatko yhteystietosi niin toimitan "vanttuut" sinulle piakkoin! 

~~~~~~~

Ystävänpäivän iloa meille kaikille! 💌

 

Vieraita ja kylmäsavulohipiirakkaa

 Olipas eilen mukava ilta, 

kun pitkästä aikaan saimme kotiimme vieraita.

Juteltiin illan mittaan monenmoisista aihepiireistä,

myös suomalaisesta kyläilykulttuurista.

joka on kyllä hiipunut lähes kokonaan. 

Muistelimme, 

miten ennen saatettiin poiketa naapuriin juttusille kutsumattakin. 

Tapaamisia ei sovittu kalenterin kanssa. 

Lapsuudenkodissanikin saattoi olla useampi vieras yhtäaikaa.  

Muun muassa nimipäivät olivat oiva syy lähteä kyläilemään

 ja tervehtimään ystäviä. 

Tuo "saimme vieraita" ilmaisu on oikeastaan jännä ilmaisu ja johde verbistä vierailla.

Ei illalla luonamme olleet ihmiset olleet lainkaan vieraita,

vaan tuttuja, samaa ikäluokkaa olevia ihmisiä, ystäviä. 

 

Heidän kanssaan oli pitkään puhuttu ja ajatuksen tasolla sovittu,

että pitäisi nähdä, tavata, istahtaa alas yhdessä 

ja nyt se ajatus saatiin toteutettua 

sattumoisin tässä ystävänpäivän alla.

Tuollaisen leppoisan, kiireettömän, keskustelevan 

tapaamisen ja kohtaamisen jälkeen tulee olo, 

että näitä lisää. 

Mutta mihin se sitten jää. 

Omaan hitauteen esittää kyläilykutsua 

vai toisten hitauteen ilmaista kyläilyhalu? 

Käytkö sinä muuten kylässä tai käykö sinulla vieraita?

 Leipaisin suolaiseksi tarjottavaksi kylmäsavulohipiirakan, 

jonka ohjeen nappasin täältä.

Leivoin piirakan gluteenittomana 

ja korvasin ohjeen jauhot Semperin karkeilla jauhoilla. 

Pohja oli rakenteeltaan tuoreena mielenkiintoisen höttöinen, 

mutta koostumus oli tosi hyvä valmiissa piirakassa. 

Laitoin täytteeseen purjon sijasta tavallisen sipulin 

ja käytin pari purkkia ruokakermaa ranskankerman sijasta. 

Tilliä laitoin ohjeen määrää reilusti vähemmän. 

Kirsikkatomaatin puolikkaat oli oma lisäys. 

Ohje menee kyllä jatkoon! 

Piirakka maistui maukkaalle ja täyteläiselle 

ja sai kehuja kahvipöydässä.  

Otimme aamupalalla tästä suolaiset palaset 

ja maku oli vielä mukavasti tekeytynyt. 

~~~~~~

Tuuli oli nakannut kotikoivusta oksan hangelle. 

Koristelin sen kerrallisesta valoköynnöksestä jemmaamillani kukilla.

Ne ovat kuin jääkukkia. 

Joulun alla laittamani talvinen maisema saa vielä olla 

kaapin päällä.  

Talvi jatkuu vaihtelevana. 

❤

Pst. Ystävänpäiväarvontaan ehtii vielä osallistua. 

Ystävänpäiväarpajaiset

Helmikuun ensimmäisen päivän tervehdys Sinulle 

hauskalta kuulostavan helmikuu -loruttelun myötä. 

Helmikuu on horrostila,  

höyhentyyny ja haukotus, 

haarukkapala, henkilövaaka,  

hulavanne ja herätys. 

Helmikuu on hangenkanto, 

hengenpalo ja halaus. 

Hiljainen hetki, hämärän halki 

hellästi kantava ajatus. 

-Minna Rissanen-

Niinpä. 

🤎

Halaus ja hellästi kantava ajatus. 

Niitähän helmikuuhun mahtuu,  

sillä parin viikon päästä on taas perinteinen ystävänpäivä

täynnänsä lämpimien ajatusten lentoa

ja pieniä, kauniita lahjoja. 

Viipyilin tässä hetken ystävyys -aatoksissa.

Onnekkaissa ajatuksissa, 

että ystäviä on niin monenmoisia; 

pieniä ja suuria, 

nuoria ja vanhoja,

 naisia ja miehiä. 

läheisempiä ja kaukaisempia, 

livenä ja somessa.

Tässä postauksessa ajattelen erityisesti 

Sinua blogiystäväni,

joka tuot minulle iloa piipahtamalla 

täällä Tau(v)onpaikka-blogissani 

joko satunnaisesti tai säännöllisesti, 

luet päivityksiäni ja ehkä kommentoitkin. 

Kiitos tämänmoisesta ystävyydestä! 

🤎

Neuloin ja huovutin ’välityönä’ Lettloppin jämälangoista 

lämpöiset, sydämelliset lapaset. 

Ystävyydelle!

Päätin arpoa ne blogiystävieni kesken.  

Voit osallistua 

Ystävänpäiväarpajaisiini 

kirjoittamalla blogin ja/tai Facebookin kommenttikenttään 

jonkun ystävyyteen liittyvän sanan ja 

tunnistetiedon esim. etunimi tai sähköpostiosoite 

mahdollisen voiton varalta. 

Arvon lapaset 

ystävänpäivän iltana. 

Arpaonnea Ystävät! 

🤎