9.11. Mustikanvarpukuusi ja pienet jouluarpajaiset

Viikonloppuna tein mustikanvarpukuusen,

jollainen on jäänyt mieleeni somen jouluisista kuvista.

Aloitin ensin tekemään sitä "omatoimisesti ja ns. omasta päästä",

mutta päätin kuitenkin kurkata, miten se "oikeaoppisesti" kuuluu tehdä.

Oikealla tiellä olin.

Keppi ja mustikanvarpuja, kukkalankaa.

Mustikanvarpujen taipuisuus antoi kuusen oksille luonnostaan mallia.

Sujautin kuuseni ruskeaan yskänlääkepulloon, joka mallaa puunrunkoa!

Ta daa! Kuusi valmistui näppärästi ja 

siitä tuli kyllä kiva lisä tuohon lyhtykylään!

Ja kuusimetsään,

jossa on jo ennestään muistojen kuusia,

tyttäreni antama koristekuusi ja 

poikani ala-asteella ketjusilmukkanauhasta askartelema kuusi.

Kyllähän jouluna kuusia pitää olla! 

Aina metsässä olla pitää

suuria puita ja pieniä puita,

aina uusia kasvaa ja itää,

aina on kaatoon leimatuita.

Kohoaa katveessa korkean puun

innokas, vihreä virpi nuori

janoiset juuret on, hento kuori

lehdissä väri on toukokuun.

Sinä suuri puu:

Älä liiaksi varjosta pienempääsi,

joka vasta kasvussa alkuun pääsi,

joka valoa kohti kurkottuu.

Sitä paahteelta suojaa suuri puu

pian pieni kasvaa ja karaistuu.

Pian pienellä puulla on oksat kovat,

pian pienet suuria ovat.

Ei pienet puut vielä myrskystä tiedä

ei pienet puut vielä myrskyä siedä.

Ole suojana myrskyssä suuri puu,

pian pienellä juuret vahvistuu.

Pian pienikin myrskyyn valmis on

ja on jäntevä, taipumaton

   -Mirjami Lähteenkorva-

🌲🌲🌲

14 luukkua on  vielä joulukalenterissani avaamatta.

Mitähän jouluista sinä toivoisit niistä löytäväsi?

Tai mistä jo avaamasti postauksesta olet erityisesti tykännyt. 

Jätä jouluinen ajatuksesi ja jonkinlainen tunniste itsestäsi kommenttikenttään.

Arvon su 13.12. iltana vastanneiden kesken

 talvisen ja jouluisen Pentikin Vieno - tonttutytön,

jonka näet tämän postauksen kuvissa. 

Joulunalusterveisin,

Kaisu