Vanhan joulun tunnelmaa

Viivähdimme eilisen illan vanhan ajan joulun tunnelmissa mökillä.

Nostin lipaston päälle vuonna 1964 Oulussa leimatun joulukortin, 

jonka postimerkki oli maksanut silloin 0,15 mk.

Pyöreän postitorven lisäksi leimassa oli myös nostalginen poron ja reen kuva 

sekä teksti "lähetä jouluposti ajoissa".

Olikohan "Fanny ja Pate" valinneet kortin aiheen juurikin siksi,

että tässä pihapiirissä on ollut aikanaan myös kanala! 

Luulen niin, että veitikka silmäkulmassa tämä kortti valikoitui.

Lapsia huvitti, että kortti oli osoitettu Herra Martti R:lle ja perheelle.

Niinhän ne kortit ennen kirjoitettiin;

ei siinä rouvien nimiä mainittu ja homma toimi niinkin,

kun muunlaiseen ei oltu totuttu! ;)

Nautimme myös pienen hetken joulumännyn elävistä kynttilöistä.

Olihan ne niin kauniita siinä oksilla tuikkiessaan.

Mutta ei tullut  kyllä mieleenkään lähteä siitä muihin touhuihin,

vaan se pieni hetki oli ihan kynttilöiden ihastelua ja viipyilyä ajatuksissakin entisajan jouluissa.

Kynttilöiden polttaminen on mahtanut olla sen ajan pienissä kodeissa

ja olkimattojen kanssa aika haastavaa.

Mieheni kotona on ollut aikanaan elävät kynttilät joulukuusessa

ja hän kertoi,

että ei niitä edes raskittu pitkään polttaa, kun kynttilät olivat niin arvokkaita.

Kynttilöiden polttaminen oli ollut joulun juhlahetki!

Sain ottaa nämä ihanan selkeät kuvat kynttilöistä vävykokelaan puhelimella.

Kännyköiden kameroissa on kyllä niin suuria eroja ja uusissa puhelimissa niin hyvät kamerat,

että kännykkäkuumehan tässä tuli. 

Vieläköhän pukki kuulisi tämän  hetkessä heränneen toiveeni?!

Kuisti on kylmä,

mutta kynttilät tuovat sinne valon lämpöä.

Katselin ikkunasta syvään pimeyteen.

Oli talvipäivänseisauspäivä.

Vähitellen tämä pimeä alkaa taas väistymään ja 

puolen vuoden perästä juhannusruusu kukkii ikkunan alla

ja kaislat heiluvat tuulessa meren rannalla.

Tärkeintä on tarttua kuhunkin hetkeen

eikä haikailla mennyttä tai huolehtia tulevaa.

Nähdä se katoava kauneus mikä silmien eteen kunakin hetkenä avautuu.

Liikuttavaa oli, että illalla jaoin somessa 

mm. tuon joulukortin kuvan ja tekstin tämän mökin lapsien lapsille ja miniälle.

Viestiteltiin siinä iloisissa joulutunnelmissa.

Tämä päivä toi heitä suruviestin,

että heidän äitinsä, tätinsä ja anoppinsa oli nukkunut pois.

Kiitävi aika,

vierähtävät vuodet,

miespolvet vaipuvat unholaan.

Kirkasna aina

sielujen laulun

taivainen sointu säilyy vaan.

Silmissäni

yksi ainoa

kynttilän elävä liekki

kuusen oksalla

samassa kaikki palaa.

Kaikki menneet joulut

ihmiset vuodet

lepattavat hetket

palavat

liekissä

palaavat.

Kaikki kadotettu palaa.

Kuivin silmin

katselen. Sisälläni

kohisee. Suuren veden ääni.

-Lassi Nummi-

<3

Jokainen yhteinen joulu on lahjaa!

Niistä nousevat tulevien joulujen muistelut

sekä meidän lasten entisajan joulujen muistot.

<3

Muistojen joulua sinulle!