Hyvinvoinnin vaalimista

Tammikuu, sydäntalven upea talvikuukausi, alkaa olla jo finaalissa. 

Olen saanut viettää tässä kuussa upeita hetkiä itseäni ja omaa kuntoani ajatellen 

sekä vaalia omaa hyvinvointiani.

Minulla oli viimeinen Kiila-kuntoutuksen jakso viime viikolla.

Meillä on ollut mukava ryhmä, jossa jaoimme kokemuksia ja tsemppasimme toisiamme.

Saimme asiantuntijoilta terveystietoa ja fyysisen terveyden vaalimiseen liittyvää ohjausta.

Näillä opeilla on tavoitteena säilyttää työkunto ja työssäjaksaminen mahdollisimman pitkään.

Kuntoutusjakso on  kyllä mieletön satsaus yhden ihmisen työhyvinvointiin.

Tällä jaksolla uusittiin seitsemän kuukautta sitten tehdyt kuntotestit.

Olin aivan mielissäni ja positiivisesti yllättynyt siitä,

miten syyskauden liikunta on edesauttanut kuntoani ja näkyi nyt tuloksissa. 

Tuli mieleen, että oman kunnon kohottaminen on kuin sukan kutomista; 

silmukka silmukalta

kierros kierrokselta

pikkuhiljaa

vähän kerrallaan

välillä enemmän, välillä vähemmän tekemisestä innostuneena.

N

Fysioterapeutin tunneilta jäi mieleen, että istumatyössä pitäisi 

nousta 45 minuutin jälkeen oikaisemaan kroppa,

vaihtaa työasentoa istumisesta seisomiseen tai päinvastoin, 

jaloitella

tai tehdä taukoliikkeitä.

Tuli siinä mieleen tämän ajan tietokonesukupolvi;

nuoret, jotka pelaavat tunti toisensa jälkeen.

Miten heidän ranka kestää sen! 

Myös se on aina hyvä hoksautus,

että  liikunta -liikunnan rinnalla on hyvä olla  myös arjen hyötyliikuntaa.

Ja, että monipuolisuus on myös hyvä muistaa liikuntaharrastuksia miettiessä

ja että vähänkin liikkumista  päivittäin on paljon viikossa!

 

Sairaanhoitaja antoin ajattelemisen aihetta ruokailuun ja ruokailutottumusten miettimiseen.

Laskeskelimme omakohtaisesti saammeko  tarpeeksi

kuituja ja proteiineja,

onko diabetekseen sairastumisen riskiä ja 

millaista on rasvan käyttö.

Kyllähän se on hyvä välillä miettiä  sitä mitä syö ja vertailla tuotteiden ravintoarvoja ja sisältöjä.

Ja  se,  miten paljon sokeria on  esim. 2 dl n Trip-mehussa tai jogurttipurkissa hirvittää aivan.

Näitä sokeripalamäärinä ilmoitettuja mielenkiintoisia visuaalisia vastauksia löydät täältä

klik

***

Yhdellä psykologin tapaamisella kerroimme toisillemme jonkun onnistumisen ilon

ja harjoittelimme antamaan positiivista palautetta ja

ottamaan sitä myös vastaan.

Hyvä, terveellinen harjoitus oli sekin!

***

Kuntoutusjaksot jäivät hyväksi kannustimeksi oman kunnon hoitoon ja

kurssin jälkeisestä fiiliksestä on hyvä ponnistaa eteenpäin. 

Aina ei tarvitse mennä ja liikkua.

Kehonhuoltokin on tärkeää.

Venytteleminen taitaa olla minulle elinikäisen oppimisen paikka. ;)

Tänään oli hemmoteluiltapäivä. 

Kävin nimittäin ensimmäistä kertaa hermoratahieronnassa.

Ja siitä mahdollisimman tehokkaan hyödyn saadakseni 

olen pitänyt luppoaikaa tämän illan,

siemaillut vettä ja viipyillyt täällä blogistaniassa.

Ehkäpä huomenna aloitan säännöllisemmät salihommat,

sillä uusi salikorttijakso tuli ostettua eilen.

-Kaisu-

Pst. Laiska töitään luettelee, sanoo sananlasku.

Ja kukapa se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse, sanoopi toinen. 

Olen jatkanut oman hyvinvoinnin vaalimista 

myös näillä sukankutomisilla, jonka alkumetreistä oli päivitys täällä.

Kotoilua, sohvan nurkkassa viihtymistä

ja siinä samalla omissa ajatuksissa viipyilyä.

Nämä sukat ovat pojalleni

ja näihin tulikin  pitkästi jalkaterää. <3

Nilkkasukat toiveesta

-hänellekin.

Tein resorin ja kantapään niin kuin äiti ruukaa tehdä

eli kutomalla oikean silmän takareunalta. 

Varresta tuli ryhdikkäämpi

ja kantapäähän tuli omanlainen kuvioneule tällä tapaa.

Ja vielä pitää muistiin kirjata itselle,

että nämä olivat jo kahdeksannet sukat.

Ja yhdet nilkkasukat on taas tilauksessa!