Iloa valosta ja vihreästä

Valo on lisääntynyt.

Palmuvehka kasvattaa vahvaa uutta lehdistöä.

Yksittäinen  pieni lehdykkä ja saati kokonainen oksa on ihana viesti 

elämän voimasta,

elämän jatkumisesta.

Minulla oli monta pientä kuusta juurineen maljakoissa

marraskuulta asti

ja ne alkoivat kasvattamaan joulun aikaan uutta, nuorta, herkkää kasvustoa.

Tykästyin vihreään, 

jota meillä ei ole koskaan ollut sisustuksessa.

Marimekolta löysin Hyasintti -kankaan,

josta ompelin pari tyynynpäällistä sohvalle.

Viherkasvit tuovat osaaltaan väriä kotiin.

Niissä näkyy väkisinkin talviaika,

mutta onneksi ja iloksi lisääntyvä valo virkistää ne yleensä uuteen kasvuun.

Mielenkiinnolla odottelen ja seurailen, 

josko tuo kliivia kukkisi tänäkin keväänä.

Lauantain leppoinen tunnelma.

Aikaa pysähtyä ja ihastella.

Ilo on tänään 

viherkasvin venyvässä versossa, 

taivaanrannassa pilkottavassa valossa ja 

yläkerrasta kuuluvassa vasaran kopinassa,

kun isä ja poika laittelevat lattialistoja paikoilleen.

Ilo on tässä hetkessä,

kun olemme tässä yhdellä koolla,

tutusti, turvallisesti

ja arjen touhut soljuvat kohti sunnuntain suloista lepopäivää.

Auringon lisääntyvän valon myötä tulee mieleen ajatus

"käännä kasvosi aurinkoon niin varjot jäävät taaksesi".

Eilen töistä kotiin kävellessäni katselin taivaalle ja mietin, 

miten pilvet kiitivät taivaalla ja taivaan  valo- ja värileikki tekivät maisemasta vaihtuvan taidenäyttelyn.

Mieleni nousi yhtäkkiä yllättäen vanha koululaulu,

jota laulettiin tosi paljon  yläasteella Eila-opettajan johdolla.

Minne käy tuulen ilmassa tie?

Minne käy tuulen ilmassa tie?

Minnekä myrsky merien aallot

viimeinkin vie?

Missä on pilven hautausmaa?

Missä on pilven hautausmaa?

Sanopa missä taivahan tähti

levätä saa?

~~

Elämä on ihme.

Siihen kuuluu ihmettelyä

ja sen äärelle on mielenkiintoista ja tärkeää välillä kiireettä pysähtyä.

Tavallisesta arjestakin löytyy ilon jyvä,

pilvisestäkin päivästä aurinko, joka odottaa pilviverhon takana.

Ihanaa viikonloppua Sinulle!

Kaisu