Miten ihania kukkasia nyt onkaan kaikkialla.
Tämä on sitä ihanaista heinäkuun kukkailoa,
joka puhuttelee ohikiitävällä kauneudellaan.
Juoksentelin alkuillasta mökille
ja nautin tien penkereellä kasvavien luonnonkukkien väriloistosta.
Siellä oli puna-apilaa, angeroa, talvikkia ja kärsämöitä.
Ja keltaisenaan niittyleinikkiä,
josta nousi yllättäen mieleeni neljännen luokan biologian tunnit
ja muistin pohjalle painuneet
"hede; ponsi ja palho,
emi; sikiäin, vartalo ja luotti,
liuskalehtisyys, myrkyllisyys".
Hyvin vanha opettajatar on ne aikoinaan isosta kasvitaulusta opettanut
ja muutamat pistokkaatkin hän taisi pitää. ;)
Tosi tärkeä asia;
kukkakauneuden perusta!
Nyt se avautui minulle! ;)
Ja sitten löysin tämän ihanan kukkamättään,
jonka kellomaiset kukat keinuivat tuulessa kuin keijun mekot.
Siinä minä sitten kyykin tien poskessa kännykkäni kanssa
ja napsin kuvia puhtaan valkoisten kellokukkien kauneudesta.
Tämän kesän tienvarsien kaunistajat ja matkalaisten ilahduttajat
ovat hetken ilonamme,
kunnes tulee niittokone ja kaataa kukoistuksen.
Mutta lohdullista on,
että kukat jäävät siemeninä ojanpenkkan tämän kesän muistoksi ja tulevan kesän varaksi.
💚
Kyllä muistan
miten kevät kouraisi
viisitoistakesäisenä
kun tuomet ja vuokot
kun käet ja pääskyset
kun kaikki kukat
ja siivekkäät
yhtenä mylläkkänä
Ja etteikö nyt
vuosikymmeniä myöhemmin
Ellei sitten
vielä syvempää
Vielä vihlovammin.
-Maaria Leinonen-
💚
Olen ihastellut Luojan luomaa kauneutta
ja iloinnut siitä, että on ollut aikaa pysähtyä
tai että olen oppinut pysähtymään.
Olen kuljeskellut tien varsilla, pellolla ja puutarhassa
ja kuvannut nuppuja sekä
avautuvia kukkia ja
täydessä kukassa olevia kukintoja.
Olen kurkistellut terälehtien sisään
ja ihmetellyt kukan keskeltä ja terälehtien suojasta löytyvää pientä, sievää kauneutta.
Niitä heteitä ja emiä luultavimmin.
Elämän pieniä onnellisia hetkiä, joista saa nauttia täysillä ilmaiseksi!
💚
Kukkaisajatuksia täältä ja ihanaa alkanutta heinäkuuta!
