Pääsiäistä kohden

Istun vielä tässä aamukahvipöydässä.

Olen lueskellut aamun lehdet kiireettömästi.

Uutisissa on paljon Korona-asiaa

tästä olevasta tilanteesta ja ennusteita tulevasta.

Epidemiaan liittyvien huolien ja uhkakuvien rinnalla

lehdessä on paljon yksittäisten ihmisten jakamia valoisia ajatuksia tästä hetkestä,

tämän erilaisen ajan mahdollisuuksista ja

sen tuomista näköaloista.

Näinä viikkoina on kiire lakannut;
on ollut aikaa itselle ja toisille sekä tekemättömille töille.

Kevät ei onneksi Koronaa tiedä, eikä murehdi,

vaan tulee tuttuun tapaansa.
Se, jos mikä tuntuu voimauttavalta tässä tilanteessa.

Se, että olemme keväässä emmekä syksyssä.

Kevät on uuden alku.

Kevät tuo valoa ja iloa.

Nyt, jos koskaan meillä on aikaa pysähtyä kevään ihmeiden äärelle

ja kulkea luonnossa nauttimassa lintujen laulusta ja maan tuoksusta.

Olen tehnyt pari päivää etätöitä

ja kohta lähden "oikeasti" töihin.

Se tuntuu hyvälle.

On ihana nähdä työkavereita,

sillä heitä ja arjen tuttuja rutiineita tässä on tullut jo ikävä.

On ihana, että on paikka minne mennä,

mitä tehdä,

vaikkakin työn tekemisen luonne on vähän muuttunut
 ja tilanne tuo uusia, eilaisia tehtäviäkin minulle.

~~~~

Illalla minä leivon.

Jotain keltaista, jotain rahkaista,

Tuttua turvallista, perinteistä,

josta tulee pääsiäisen tuntu.

Se olisi olla joku näistä 

https://tauvonpaikka.blogspot.com/2019/04/bostonpulla-sitruunarahkataytteella.html

https://tauvonpaikka.blogspot.com/2019/04/peltillinen-persikka-rahkapiirakkaa.html
https://tauvonpaikka.blogspot.com/2018/03/persikkainen-rahkapiirakka.html
http://www.kermaruusu.com/2013/07/suosituin-porkkanapiirakka.html ,
johon varasinkin eilen appelsiinituorejuuston.

Pääsiäinen on kevään juhla.

Yhdessäolon aikaa.

Tai olisi.

Ehkäpä kutsunkin lapset pääsiäiskahville jonkun somekanavan kautta.

Että saisimme  olla hetken yhdessä,

"henkisesti lähellä toisiamme".

Pikaiset kellokeskiviikkoaamun ajatukseni ja vielä pikaisemmin napatut kuvaterveiseni Sinulle.
Pidetään lippu kaikesta huolimatta korkealla!

Kaisu

Palmusunnuntain ilonpilkahduksia

Keväistä pääsiäisen juhlaa kohti mennään

 sanan varsinaisessa merkityksessä;

 hiljaisen viikon tunnelmissa.

Kiireet ovat loppuneet,

kukaan ei käy  ja kalenteri on tyhjentynyt menoista. 

Palmusunnuntaiaamu avautui tänään kauniina;

aurinko paistoi kirkkaasti ja ohut lumipeite kimalteli täynnä pieniä lumitimantteja.

Olohuoneen sohvan keltainen tyynykin näytti muuttuneen valoa hohtavaksi pehmeäksi auringoksi.

Tämä sunnuntai on meilläpäin virpomapäivä,

mutta tänään naapuriston pieniä virpojija ei ole ollut odotettavissa ovelle.

Lapsenlapset lupasivat kuitenkin tulla etävirpomaan pihallemme.

Ommella surautin illalla ex empore heille tuollaiset pienet pussit,

joihin laitoin pikkuisen "normipalkkaa" enemmän suklaisia herkkuja.

Piilotin nuo kuusi pääsiäisyllätyspussia pihaan,

josta ikiomat virpojamme kävivät ne päivällä etsimässä.

Lapset olivat ihan mielissään.

Ilo se on pienikin ilo ja yhteinen hauskan pito! <3

Ohransiemenet ovat itäneet ja mustasta mullasta on noussut vehreän vihreää orasta.

Siemenen itämistä, juuren kasvua ja varren venymistä on mielenkiintoista seurata lasiastian läpi.

Kevään vihreä verso tuo aina viestiä uudesta kasvusta ja elämän ihmeestä.

Kohta ulkonakin kylmästä roudan maan sylistä nousee uskollisesti 

sipulikasvien terävät vihreät piipot ja kukkien sirkkalehdet. 

Luonto puhuttelee voimakkaasti valon ja kasvun sekä uuden elämän iloa tuovalla elementillä.

Kasvikaan ei ole kuollut, vaan se lepää maan suojassa ja herää taas uuteen kesään,

aurinkoon ja lempeään tuuleen.

Virvon varvon,

tuoreeks, terveeks,

tulevaks päiväks, 

viikoks, kuukaudeks,

seuraavaks vuodeks! 

Toivottelen Sinulle lapsenmielistä pääsiäisen iloa

ja tämän erilaisen pääsiäisen ajan herkistäviä, mieleenpainuvia hetkiä! 💛