Pääsiäistä kohden

Istun vielä tässä aamukahvipöydässä.

Olen lueskellut aamun lehdet kiireettömästi.

Uutisissa on paljon Korona-asiaa

tästä olevasta tilanteesta ja ennusteita tulevasta.

Epidemiaan liittyvien huolien ja uhkakuvien rinnalla

lehdessä on paljon yksittäisten ihmisten jakamia valoisia ajatuksia tästä hetkestä,

tämän erilaisen ajan mahdollisuuksista ja

sen tuomista näköaloista.

Näinä viikkoina on kiire lakannut;
on ollut aikaa itselle ja toisille sekä tekemättömille töille.

Kevät ei onneksi Koronaa tiedä, eikä murehdi,

vaan tulee tuttuun tapaansa.
Se, jos mikä tuntuu voimauttavalta tässä tilanteessa.

Se, että olemme keväässä emmekä syksyssä.

Kevät on uuden alku.

Kevät tuo valoa ja iloa.

Nyt, jos koskaan meillä on aikaa pysähtyä kevään ihmeiden äärelle

ja kulkea luonnossa nauttimassa lintujen laulusta ja maan tuoksusta.

Olen tehnyt pari päivää etätöitä

ja kohta lähden "oikeasti" töihin.

Se tuntuu hyvälle.

On ihana nähdä työkavereita,

sillä heitä ja arjen tuttuja rutiineita tässä on tullut jo ikävä.

On ihana, että on paikka minne mennä,

mitä tehdä,

vaikkakin työn tekemisen luonne on vähän muuttunut
 ja tilanne tuo uusia, eilaisia tehtäviäkin minulle.

~~~~

Illalla minä leivon.

Jotain keltaista, jotain rahkaista,

Tuttua turvallista, perinteistä,

josta tulee pääsiäisen tuntu.

Se olisi olla joku näistä 

https://tauvonpaikka.blogspot.com/2019/04/bostonpulla-sitruunarahkataytteella.html

https://tauvonpaikka.blogspot.com/2019/04/peltillinen-persikka-rahkapiirakkaa.html
https://tauvonpaikka.blogspot.com/2018/03/persikkainen-rahkapiirakka.html
http://www.kermaruusu.com/2013/07/suosituin-porkkanapiirakka.html ,
johon varasinkin eilen appelsiinituorejuuston.

Pääsiäinen on kevään juhla.

Yhdessäolon aikaa.

Tai olisi.

Ehkäpä kutsunkin lapset pääsiäiskahville jonkun somekanavan kautta.

Että saisimme  olla hetken yhdessä,

"henkisesti lähellä toisiamme".

Pikaiset kellokeskiviikkoaamun ajatukseni ja vielä pikaisemmin napatut kuvaterveiseni Sinulle.
Pidetään lippu kaikesta huolimatta korkealla!

Kaisu

Kaikkea ei ole peruttu Koronan takia

Viime päivinä Korona-virus on puhututtanut

ja aiheuttanut jo paljonkin varotoimia.

Meidän kaupungissakin on suljettu mm. kirjasto, uimahalli, harrastustilat;

paikat, joihin satunnainen otanta ihmisiä kokoontuu ja viruksen leviämiselle on mahdollisuus.

Itsekin siirryn huomenna etätöihin

ja lapset jännäävät, josko heidän koulunsa menee kiinni.

Tämä on hyvin erikoinen tilanne kaikkinensa

ja aiheuttaa paljon hämmennystä ja kummastusta

sekä ahdistustakin.

Tytär jakoi aamulla ihanan positiivisen viestin:

Tämä aika on mahdollisuus pysähtymiselle, omalle ajalle,

itselle tärkeisiin asioihin satsaamiselle.

Koskaan ei ole niin huonoa asiaa, ettei siinä olisi jotain hyvääkin.

Ollaan presidenttimme sanojen mukaan henkisesti lähellä toisiamme, 

vaikka vältämmekin fyysistä läheisyyttä;

 kulkemista paikasta toiseen ja yhdelle koolle tulemista.

Voimme soitella ja viestitellä ja 

nythän olisi aikaa vaikka kirjeen kirjoittamiseen!

~~~~

Olemme sanoneet lapsillemme, että he voivat tulla kotiin aina,

yöllä ja päivällä,

satoi tai paistoi.

Nyt siirsimme yhden perheen kanssa tapaamisen ensi viikonloppuun,

koska he olivat hiihtolomalla reissussa ulkomailla.

Se riipaisi  ensin ja vastetta tuli myös tunnetasollakin.

Järki sanoi kuitenkin lopulta, että parempi katsoa kuin katua.

Elämä jatkuu Korona-uutisten kanssa.

Hiljaisempana, harkitumpana.

Kukat onneksi kukoistavat maljakossa

ja aurinko pilkistää välillä pilviverhojen takaa

ja piirtelee huoneisiin varjokuvia.

Päivissä on paljon hyvää ja kaunista!

Tekemisen puutetta voisin tyydyttää tänään vaikka pitkällä lenkillä.

Meillä tuulee navakasti:

siinä kelissä ei pöpötkään ehdi tarttua! :)

Sunnuntain suloista levollisuutta

ja henkistä läheisyyttä läheistesi kanssa.

Päivä kerrallaan mennään ja katsotaan, mitä tästä tulee.

Tarvitsemme nyt uskoa, toivoa ja rakkautta!

Kaukohalaus Sinulle! <3