12. helmikuuta 2020

Ensimmäiset kirjoneulesukkani




Uu-hu-huu!
Noin ruukasi sanoa appeni aikoinaan
ja sitä samaa sanoo mieheni, lapsemme, lapsenlapsemme,
miniämme, vävy
ja toki minäkin,
kun olemme hektisen, yllättävän tai helpottavan asian äärellä.

Tuo huokaisu sopii tosi hyvin tähän iltaankin.
Olen nimittäin saanut kuin saanutkin valmiiksi ajallaan
yhteisneulonnan ystävänpäiväsukat .

Välillä oli haastavaa ja kuvio meni sekaisin
ja lankojen kuljetus takkusi,
mutta pääosin sukka eteni toivotusti päivä kerrallaan.


Tuo KAL (knit along) eli kudotaan yhdessä oli kyllä huippu juttu.
Siinä tuli harjoiteltua päivittäin pätkä kuvioneulontaa.

Täytyy sanoa, että neulomissessiosta tuli kahdessa ja puolessa viikossa jo mukava päivittäinen tapa.
Mieskin kyseli välillä kannustavasti,
että joko olet päivän neulomisen tehnyt 
tai sanoi, että hän voi paistaa leivät, niin voit alkaa neulomaan sen pätkän! ;)
Että kudottiin yhdessä täällä kotirintamallakin! <3


Taimitarha-ryhmästä sain kivoja vinkkejä neulomisen saloihin.
Siellä oli jaossa mm.tämä Novitaknitsin sivulla oleva juttu,
josta sain vinkkiä tuohon lankojen kuljettamiseen.

Ryhmässä jaettiin innostunutta neulomisen iloa ja onnistumisen riemua
sekä kuvia tekeillä olevista sukkapareista ja takkuavistakin sukkien valmistumisista.
Nyt siellä on  sitten näkösällä paljon kauniita, värikkäitä sukkapareja.
Ahkerimmilla neulojilla kahdet, kolmet, jopa neljätkin sukat rintarinnan tehtynä.


Tämä sukan kärkikavennus oli mielestäni tosi kaunis ja varpaiden myötäinen.
Tykästyin siihen ja varmaan jatkossakin hyödynnän tätä mallia.


Minusta oli parasta, että sain mukaani tähän neulontatempaukseen
muutaman naisen läheltäni eli
76 v. äitini, kolme siskoani sekä hyvän ystäväni.
Lisäksi ainakin pari nettiystävääni otti myös haasteeni vastaan. <3

Laitan muutamia kuvia
muistoksi tänne itselleni ja heille.
Näin kivoja, erilaisia, ihanaisia sukkia ja sukan alkuja on tullut samalla ohjeella:



Äitikin innostui yhteisneulomisesta tyttäriensä kanssa ja lähti lankajemmoillaan mukaan.



Yksi siskoistani on punaisen ystävä ja tässä komeilee hänen juuri valmistuneet sukkansa.

Yksi meistä tykkää turkoosin sävyistä ja se näkyi hänen sukissaan, jotka valmistuvat pikku hiljaa.
Ystävänpäiväsukan ohjeethan löytyvät sieltä Taimitarha-ryhmästä
yhteisneulonnan loppumisen jälkeenkin.



Ja sitten nämä pikkusiskon hempeät rosat, joissa oli melkolailla ohjeen mukaiset värit.



Ystäväni on tehnyt sukkansa Niina Laitisen Ystävänpäiväsukka  2020 ohjeen mukaisilla langoilla
ja sukat ovat kuin  vaahtokarkki suklaalla kuorrutettuna.



Kauniita kaikki!

Täynnä karkkeja, jätskejä ja tikkareita.
Ja ennen kaikkea
 täynnä sydämellisiä kuvioita. <3

~~~~

Minä olen kyllä iloinen tästä neulontamatkasta
ja näiden ensimmäisten kirjoneulesukkieni valmistumisesta.

Ja kuka nämä ystävänpäiväsukat sitten saa?

Laitan nämä omiin jalkoihini.
Nyt välitän itsestäni niiin paljon,
että otan nämä itselleni käyttöön.
Nämä ovat ensimmäiset omatekoiset sukat itselleni.
jos kouluaikaisia ei lasketa.

~~~~

Päivä on vaipunut jo myöhäiseen iltaan,
kun tätä lopettelen.
Perheen pienimmäinen eli nuorimmainen oli minulla kuvaajana tänään,
että sain tämän postauksen "purkkiin".

Uu-hu-huu.
On ollut niin paljon ohjelmaa menneellä viikolla
ja tälläkin,
että blogikierroksellekaan ei ehdi.
Mutta viikonlopun valmistujaisten jälkeen palaan tänne ajan kanssa.

Hyvää yötä,
enkelit myötä! <3

6. helmikuuta 2020

Runollisia kuvia




Helmikuussa
talitiaisen sortunut ääni.
Kun aurinko herää
raotan verhoa.
Lämmittelen käsiäni 
punertuvassa päivässä.
Jääkukat 
syttyvät palamaan.
-Teuvo Aho-


Iltapäivällä kotiutuessani
 metsän puunrungoilla viipyilevät auringon säteet
 ja valon ihme houkuttelivat minut pitkästä aikaa takapihalle ja kuvauspuuhiin.

Koin sellaista hykerryttävää talven taittumisen tuntua
ja "valoa tunnelin päässä"
 tämän synkän, vähälumisen, harmaan ja hyvin erikoisen talven jälkeen.

Piti oikein höristää korviakin ja pysähtyä kuuntelemaan metsästä kantautunutta linnunlaulua,
oliko se tosiaankin talitintin tervehdys
ja olihan se kuin olikin tuttu laulun luritus "titityy-titityy".

Siitä ohikiitävässä hetkessä: 
tuulisessa kotipihassa
auringon piristävässä valossa
syntyi tämän arkisen torstain juhlahetki.

Ja voimaantunut ajatus, 
että "kyllä tämä tästä
-tämä erilainen talvikin".

Valo lisääntyy.
Aurinko kultaa puut ja unelmat heräävät.
Ihana helmikuu!


Talven hiljainen aurinko
maiseman yllä

hiljaiset linnut
hiljaiset metsät

Minuun jäädä voi
lumisen metsän levollisuus

jäädä voi
valoisan lyhyt kosketus
ja sinisen hetken

ohikiitävä ikävä
-Helmi Kamula-


"Talvinen hämärä
on salaperäinen,
Jotain hiljaista,
jotain, mitä ei voi 
kuvata sanoin.
Kuin lupaus:
uusi aamu puhkeaa jälleen.
-Ulla Hirvonen-

~~~~~~~~

Päivä on pidentynyt.
Valo antaa voimaa ja virtaa,
uskoa talven jälkeiseen elämään.

Ihania helmikuisia aurinkopäiviä ja kuutamoiltoja.
Tartutaan näihin kauniisiin hetkiin!

-Kaisu-