Projektit voivat olla kyllä moninaisia.
Joskus ne saattavat toteutua ja edetä ilman sen suurempia suunnitelmia ja aikailuja.
Toisen kerran joku projektin alkuun saaminen kestää syystä tai toisesta pitempään.
Rakensimme v.2015 hetken innostuksesta
heinäseiväsaidan pihasaunan vilvoittelualueen suojaksi.
Siinä se seisoi tuulessa ja tuiskussa liki kymmenen vuotta,
kunnes toissa vuoden marraskuussa Jari -myrsky otti ja kaatoi sen kumoon.
Harmittihan se silloin!
Silmä oli siihen niin tottunut!
Purimme tuhoutuneen aidan viime keväänä sillä ajatuksella,
että toki seipäistä tehdään uusi aita.
Mutta eipä saatu tehtyä sitä viime kesänä eikä syksynä.
Sen aika olikin tänä keväänä,
eilen,
toukokuun viimeisenä lauantaina.
Projekti eteni tyyliin "tuumasta toimeen".
Aamulla päätimme hakea kaupungista aitatolpat ja laudat.
Siitä se sitten lähti melkeinpä samalla "tatsilla" kuin silloin esimmäisellä kerralla.
Ilman sen suurempia suunnitelmia ja mittilointeja
ruuvasimme seipäät paikoilleen.
Siinä aita on taas ilmojen puhuteltavana
ja tuomassa omaa tunnelmaansa saunan seutuun.
Nämä seipäät ovat varmaan 40-50 -luvulta.
Ohuita ja vänkkyräisiäkin,
auringon polttamia, tuulien tuivertamia ja sateiden pieksämiä aikansa tarvekaluja.
Tykkään tosi paljon noista neuvokkaista naulan varassa pyörivistä,
ajan hiomista puukappaleista,
joita on seipäissä.
Lapsuudessani seipäissä oli reikiä, joihin pistettiin puutappi.
Ne tapit ja nämä puukapulat jättivät heinät ilmavammin seipäälle.
Kyllä ihmiset ovat hoksanneet kaikenlaisia juttuja.
Sen lisäksi, että tämä heinäseiväsaita on kaunis ajanpatinoima elementti,
tässä on mukana aimo annos menneen ajan ja tämän pientilan työn historiaa.
Tämä oli mukava kesän avaus ja pihapiirin kohennus,
kun saimme seipäät saunan päästä sijoilleen.
Tällä vihdoin ja viimein finaaliin viedyllä aitaprojektilla ehdin kuin ehdinkin osallistua
💛
Huomenna onkin jo kesäkuu.
Kesän kauneutta ja ihanuutta sinulle ja minulle!
On hieno projekti totta tosiaan. Aika on harmaannuttanut heinäseipäät kauniiksi. SAmoin tuon pikku lautapenkin seivässeinän edessä.
VastaaPoistaKun inspiraatio iskee, silloin on toimeen tartuttava. HYvin ehdit haasteen ja hyvällä projektijutulla.
Minäkin vastasin vasta tänään, muttei minulla ollut oikein mitään projektia kerrottavana.
Kiitos Aimarii! Nyt vasta ennätän tänne vastaamaan, koska eläkeläisen kanssa ollut kiirusta. ;)
PoistaHarmaantunut puu kertoo ajasta ja elämästä. Harmaalla puulla on historiaa. Ja tuo heinäseiväsaita on osa tämän pihapiirin tarinaa.
Voi tuosta tuli kyllä kaunis 🫶🏻
VastaaPoistaNiin meistäkin. Siinä on seipäät tallessa! <3
PoistaNiin ihana aita! Hyvä että pystytitte sen uudelleen. Ja tuo penkki täydentää hienoa kokonaisuutta. Meillä on huussin ovessa melkein samanlainen sulkusysteemi kuin nuo teidän "nappulat" ja hyvin toimii.
VastaaPoistaKristiina <3
PoistaTäällä on harmautta ja ruostetta. Se kuuluu tänne ja kaikki vanha on yritetty pelastaa käyttöön tai koristeeksi!
On kyllä kaunis. Vanha puu sopii hyvin luontoon.
VastaaPoistaPenkki on kuin piste iin päällä. 😀
Kiitos! Penkki ja aita ovat yhdessä saunan seudun tilateos. Vanhaa puuta ja käyttötavaraa silmänruokana!
PoistaAita on kyllä ihana, onneksi pystytitte sen uudelleen!
VastaaPoistaKiitos! Kyllä sen pystyttäminen on ollut mielessä, mutta aika oli nyt. Ja se on ihana erityisten seipäiden summa.
PoistaTosi ihana aita. Meillä olis seipäitä, joista vois jatkaa aitaa sivupihallepäin. Vaatisi vaan inspiksen aloittaa 😊.
VastaaPoistaKanneli <3
PoistaToivon teillekin inspistä!
Lopputulos palkitsee!
Ihana aita <3. Heinäseipäät tuovat kyllä mieleen lapsuuden kesät ja haravoimisen "ihanuuden". Muistoissa aika on ne kyllä kullannut hienoiksi yhteisiksi hetkiksi lapsuuden perheen kanssa. Parasta oli, kun tauolla sai juoda äidin tekemää kellarin raikasta simaa ja se kuinka sai olla heinärintuuksen päällä, kun heiniä ajettiin latoon.
VastaaPoistaKiitos ihanasta muisteluksesta. <3
PoistaAika kultaa muistot, niin se menee!
Minulla on muistoja heinien seivästämisestä naapurissa ja sukulaisilla. Kyllä se oli ihan kovaa hommaa helteessä touhuta. Onneksi opi niitä tapitushommiakin välillä, niin pääsi helpommalla. Heinäpellolta muistan karvattomat hiirilapset, kun hiirenpesä tuli esiin heinien seasta.
Kiitos ihanasta muisteluksesta. <3
PoistaAika kultaa muistot, niin se menee!
Minulla on muistoja heinien seivästämisestä naapurissa ja sukulaisilla. Kyllä se oli ihan kovaa hommaa helteessä touhuta. Onneksi opi niitä tapitushommiakin välillä, niin pääsi helpommalla. Heinäpellolta muistan karvattomat hiirilapset, kun hiirenpesä tuli esiin heinien seasta.
Ihanaa, että kauan palvelleet heinäseipäät saavat jatkaa elämäänsä jo toistamiseen täysin uudessä tehtävässä. Toivotaan aidalle pitkää ikää.
VastaaPoistaKiitos sinullekin! Seipäät ovat tuossa avaamassa keskusteluja ja muisteluja. Jospa se seuraavat kymmenen vuotta nyt aluksi kestäisi, kun laitettiin pitemmät pystytolpat.
PoistaKyllä te olette reippaita! Niin sympaattisia ovat nuo vanhat heinäseipäät. Mahtavan aidan niistä tekaisitte. :)
VastaaPoistaOllaan me ajoittain reippaitakin, mutta välillä menee "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" -linjalle ja aikailuksi.
PoistaNuo heinäseipäät ovat nimenomaan sympaattisia ja ainutkertaisia. Ajan henki näkyy niissä: vaatimattomia, tehty siitä mistä saatu. Yksikin on niin kierä ja väärä, että mitenköhän ne heinät on siihen saatu hangottua.