Syystunnelmia mökiltä

Lokakuun puoliväli.

Suomessa on ollut kovin sateisia päiviä 

ja täällä seutukunnassa on koettu myös ennennäkemättömiä syystulvia.

Perjantaina oli onneksemme sateeton päivä.

Suuntasimme heti töiden jälkeen mökille laittamaan pihapiiriä talvikuntoon.

Aurinko loi vielä viipyilevää  valoa ja venyviä varjoja, 

kesän iloa ja muistoja palauttavia valonsäikeitä pihaan.

Siinä tunnelmassa oli levollista, 

joskin jollakin tapaa haikeaakin päätellä mökkikautta.

Kannoimme puutarhakalusteet puojiin 

ja kääntelin ruukuttamani perennat talvilevolle.

Leikkasimme perennat alas kukkapenkeistä.

Humalan pitkät toisiinsa kietoutuneet kasvustot houkuttelivat 

kiepsauttamaan kranssin.

Hoksasin siinä värkätessäni, 

että tänä kesänä en olekaan tainnutkaan kransseja tehdä.

Niin erilaisia kesät ja kiinnostukset sekä kesätekemiset voivat olla kättentöiden osaltakin.

Lämmitimme pihasaunan ja istuimme pitkään sen leppeissä löylyissä.

Ynnäsimme mennyttä kesää.

Se on ollut kovin erilainen kuin esimerkiksi 27 kesää sitten.

Mökkikirjassa olevien merkintöjen määrä on vähäisempi

ja mitään mainittavia projekteja emme ole tänä kevänä tehneet.

Elämäntilanteet muuttuvat ja me 

sekä meidän tarpeemme ja tekemisemme sekä 

terveytemme  muuttuvat aikojen saatossa.

Nähtäväksi jää mikä on mökin tulevaisuus.

Tällä hetkellä vaalimme sitä hyvillä mielin.

Käymme siellä silloin,  kun se tuntuu hyvälle ja 

teemme suunnitelmia tulevien päivien varalle.

Lehtien syksyinen, kahiseva matto verhoaa koivukujaa ja mökin pihaa.

Pian tienoon valaisee lumen valko.

Vuodenajat seuraavat väistämättä toinen toistaan

ja meidän elämämme etenee siinä rinnalla oman käsikirjoituksensa mukaan.

Siihen on turvallista luottaa

ja iloita tästä hetkestä,

tämän hetken kauneudesta 

sekä näistä omalla tavallaan uutta kesää valmistelevista syystouhuistakin.