Värillä on väliä

Toissa kesänä mieluisa sohvapöytä, ns.tarjotinpöytä 

tuli jalkojensa osalta finaaliin.

Ostin silloin väliaikais -ajatuksella uuden ja edullisen sohvapöydän.

Nyt tässä kotoillessani hoksasin,

 että tuo pöytä on tullut jäädäkseen meille.

 Se on sujahtanut oleskelutilaamme ’kuin väärä raha’

ja toimittanut virkaansa hyvin.

Sohvalla istuskellessani katselin pöytää tarkemmin.

Siihen oli tullut joku läikkäkin

ja  hoksasin, että ’nature’-väri tuntui aika pliisulle.

Mieheni hioi pöydän pinnan.

Pöydän jaloissa on muovipinnoite, jota ei hiottu.

Petsi tarttui kuitenkin pöydän jalkoihin hyvin. 

Pari kerrosta tammen väristä petsilakkaa (Maston Staining Varnish)

muutti pöydän aivan erinäköiseksi.

Pöytä näyttää nyt uutukaiselle ja lämpimälle puulle.

Betonijakkaroiden jalat saivat saman sävyn jalkoihinsa.

Ne ovat nyt samaa sävyä muiden huonekalujen puuosien kanssa.

Täytyy sanoa, 

että kyllä värillä on väliä

ja että tällainen pikkuinen, edullinen puuhastelu tuo muutosta kotiin ja iloa.

Liekö tämä väliaikaiseksi aiottu pöytä 

petsattu nyt pitempiaikainen -ajatuksella.

Mene ja tiedä sitä,

mutta tällä hetkellä se on hyvä juuri näin!

Tämä sohvapöydällä oleva keramiikkalautanen on siskoni tekemä.

Tällaiset käsintehdyt ja kotikutoiset esineet ovat aarteita.

Latuasen kautta ja lautasessa sisko on mukanani arjessani.

~~~~~

Syksyn kultaa ja keltaa satelee maahan.

Pihahommat odottelevat ja minä odottelen pihahommakaveria,

joka auttaisi minua viemään ruukuissa olevan perennat kasvilavoihin talvehtimaan.

Perennapenkkiin voisi  jättää joitakin jämäköitä kukkavarsia talventörröttäjiksi.

Tämän syksyn pihahommat ovat osaltani varsin maltillisia

ja se sopii oikein hyvin.

Minä keskityn näihin siisteihin ja kevyempiin sisähommiin!

Kynttilöihihn ja haaveiluihin,

suunnitelmiin.

Kynttilänvaloa ja syksyn iloa. 

💛

Huomenna alkaa taas viikonloppu.