Rokuan syksyisissä maisemissa

Tämän viikonlopun vietimme Rokuan maisemissa.

Olimme suunnitelleet pyöräilevämme siellä,

mutta aktiviteetti vaihtui käteni takia patikointiin ja ulkoiluun.

Onneksi pää ja jalat toimivat kuitenkin hyvin

ja käsikin kulki matkassa mukavasti.

Se oli parasta!

 

Säätiedotukset eivät povanneet kovin raposia kelejä näille päiville,

mutta eivät ne tällä kertaa kyllä pitäneet ihan paikkaansakaan ajallisesti.

Kaatosateiden välillä ehdimme kuitenkin käymään retkillä ja 

saimmepa lauantaina auringonpaistettakin,

joka kruunasi lämpimästi patikkareissun.

Majoittumisen jälkeen teimme lyhyen kävelyretken lähimaastoon.

Parisuhdelenkin,

niin kuin mieheni tapaa sanoa tuollaisista pienistä lenkeistä.

Ihastelimme tyynenä lepäävää järveä ja siihen peilautuvia ruskaheijastuksia.

Kävelimme Supalle, jonne vei esteetön kulkureitti Rokuan hotellialueelta. 

Lauantaina suuntasimme ystäväpariskunnan kanssa Keisarinkierrokselle,

jota kiersimme n. 15 kilometrin verran. 

Kävimme Syvyydenkaivolla, Pitkäjärvellä, Pookivaaralla ja Rokuanjärvellä.

Matkalla saimme kokea tihkusateen ja syksyisen auringonpaisteen lämmön.

Ne molemmat toivat omat elementtinsä luonnon tuoksuihin,

väreihin ja valoihin.

Rokuan maisemat tarjosivat oivan paikan ja mahdollisuuden 

syksyiseen luonnossa liikkumiseen.

Poluilla oli yllättävän vähän väkeä liikkeellä.

Rauhallisuus sekä tilan tuntu oli merkittävä tekijä verrattuna

vuoden takaiseen Pienen karhunkierroksen väen paljouteen Rukan maisemissa. 

Rokuan kansallispuiston luonto on monimuotoista ja vaihtelevaa.

Pieniä, kirkasvetisiä järviä tuntui kimmeltelevän siellä täällä

ja suoalueiden ruska oli minusta niin niin kaunista.

Hiekkaiset polut,

kipakat nousut ja laskut,

tasaiset tantereet.

Taukopaikkoja,

opastetauluja.

valkeita, sinisiä, keltaisia opastepallukoita.

Männikköinen metsä,

valtaisat vaaleat jäkäläpatjat,

 mäntyjen paljaana näkyvät juuristot, joita tuuli ja vesi on kuluttanut,

soiden värikkyys,

juurista muotoutuneet luonnonmukaiset portaikot,

kaikki ihmeellinen ja historiallinenkin,

joka on muotoutunut ja säilynyt tuossa koskemattomassa maastossa.

Sitä se Keisarin kierros oli

ja kaikkea koettua ei saa tallennettua kuviin.

Tunnelmaa, tuoksuja, tuntumaa jalan alla.

Ne pitää itse nähdä ja kokea.

Sunnuntaina piipahdimme kahdestaan vielä 

Kirvesjärven kodalla.

Pyöräily näissä maisemissa jää vielä mielen pohjalle haaveeksi.

Ehkä jo tänä syksynä vielä palaamme tänne?

Oletko sinä käynyt täällä?

Näiden reissukuvien myötä mukavaa alkavaa viikkoa!

Huomenna minäkin yritän palata työn ääreen.