Kaikki hänessä on orasta

Torstai oli toivoa täynnä. ❤️

Puolen päivän jälkeen saimme kuulla viestin kautta vauvan ensiparkaisun.

Minusta se oli ihanan erilainen vauvauutinen.

Hellyttävä ele vauvan isältä sekä

meidän osallistaminen tuohon herkkään hetkeen.

Poikavauvan pontevan itkun ja tämän ihanan elämän viestin johdosta itkin 

onnesta, ilosta, helpotuksesta.

Jotenkin näiden päivien keskusteluaiheiden lomaan

tämä oli tervetullut ja kaivattu toivon ja tulevaisuuden viesti.

Meillä hoidossa ollut sisar 3 v sanoi,

että varmaan se vauva ihmettelee siellä missä me (hän ja veljensä) ollaan

ja alkoi kerätä leluja lattialta, että pikkuinen pääsee ryömimään lattialla eikä laita niitä suuhun. ;)
Niin kovasti he ovat veljeä odottaneet.

Nyt heidänkin pitkä odotus on päättynyt.

Nimen he ovat malttaneet pitää edelleen salaisuutena. 

"Äsken hän aloitti matkan,

tuli kotiin.

Kaikki hänessä orasta: 

tuoksu,

varren pehmeys,

ihon helmiäinen,

katseen kirkkaus,

silmät mullan tasalta tähtiin kurkottavat." 

❤️

Kuvien ja videoiden myötä olemme jo tutustuneet hänen kasvoihin,
joissa on paljon tuttuja piirteitä.
Ja  ne pienen siniset silmät sekä
katse, joka hakeutuu heti vuorovaikutukseen.

Se  katse piirtyi ja painui sydämeeni
"kuin siemen multaan auringon lämmittämään".

~~~~

En tiedä tohdimmeko mennä heti vauvaa katsomaan.

Siksi käärin tuon neulomani peiton menemään jo vauvan kotiin.

 Toivon sen myötä pienelle pojalle

lämpöä.

rakkautta,

enkeleitä.

❤️