9. elokuuta 2019

Mökin ruusut


Ruusutaulupäivityksen yhteydessä
aioin kirjoittaa mökin oikeista ruusuistakin tänne.
Mukava saada näiden taustat sekä tarinat muistoksi tänne itselleni ja jälkikasvulleni.

Mökin maaperä on tosi hiekkainen,
mutta nämä ruusut ovat kotiutuneet sinne kivasti
vuosien saatossa. 
Keväisin olen nakannut kananlantaa ruusujen juurelle.
Sen kummemmin en ole osannut niitä hoitaa.


Mökin myötäjäisinä tuli juhannusruusu,
joka kasvaa entisillä sijoillaan kuistin ikkunan alla.

Se on kukkiessaan kuin morsiamen huntu,
valkea ja kaunis. 
Tänä kesänä tosin kuivuus vähän verotti sen kukintaa,
mutta saimme kuitenkin  ihastella tätä perinteistä juhannuksen kaunistajaa,
jonka yksi oksa kurkotteli pilviä kukkimisensa huumassa! 






Tämän vaaleanpunaisen ruusun alun olemme hakeneet mökin naapurin pihasta,
 samanlaisesta maaperästä 
ja se on menestynyt hyvin.
Vapaasti ja villisti se on saanut levittäytyvä pihapihlajan juurella.

En tiedä, onko tämä Nukkeruusu.
Tässä ruusussa on kaunis, herkkä, yksinkertainen kukinto 
ja syksyn tullen sitä koristaa pienet punaiset kiulukat. 
Tunnistaako joku tämän, että saisin nimen tälle kaunokaiselle! 






Tämä ruusu on kulkeutunut mökille kaupungista.
Ei vaan ole Kurtturuusu? 
Onko Hansa?

Sen todella piikkisten oksien kauniit kukinnot pidättelivät minua 
luonaan pitkään eräänä heinäkuisena iltana.
Ihastelin ja ihmettelin kukkien kerroksellisuutta monesta kuvakulmasta. 
Tällä ruusulla on  niin täyteläinen kukinto! 

Ja ei niin positiivisena piirteenä hyvin leviävä kasvutapa. 
Piikkisiä oksia nousee sieltä täältä ja 
ne ovat ovat  tympeitä nurmikolla paljaiden jalkojen alla.
Ajelenkin niitä surutta kulkuväyliltä ruohonleikkurilla pois.













Savusaunan kuistin edessä kukkii ensimmäistä kesää punaisenaan Valamon ruusu (?) ,
jonka alkuja toin lapsuudenkodin ruususta.




Ruusupenkkiin oli kylväytynyt luonnon päivänkakkaraa,
oikein isomykiöistä lajia.

Se oli jotenkin hellyttävä yhdistelmä ja minulle merkityksellinen asetelma,
sillä tämä ruusu on alun alkujaan kotipitäjäni pappilan pihasta, 
jossa vanhempani on vihitty 57 vuotta sitten 
ja äidilläni on ollut  hääkimpussaan kedolta kerättyjä päivänkakkaroita. <3




Lapsuuskotini naapurista saamani Punalehtiruusu on kotiutunut aivan mahtavasti meille.
Tänä kesänä en melkein ehtinyt mukaan sen kukintaan;
ruusun kukka on niin herkkä ja hento ja
terälehdet tippuvat pian tuulessa pois.




Ruusujani katsellessani ja ihastellessani
olen hoksannut niissä olevan  muutakin kaunista kuin vain se täydellinen ruusun kukka. 

Keväällä oksien punaiset lehtisilmut merkkaavat ruusun selviytyneen talvesta.
Lehtivihreän ja lehtien versomisen näkeminen piikkisissä oksissa sekä 
kukan nuppujen kasvun ja niiden avautumisen seuraaminen
on hiljaista kauneuden matkaa ennen ruusujen täydellistä kukkaan puhkeamista.




Maahan pudonneissa terälehdissäkin on herkkyyttä;
viestiä siitä, että ohikiitävä täydellinen hetki on ohi.

Näissä ruohon sekaan tippuneissa yhden kauniin ruusun osasissa on viipyilevää kauneutta,
kauneuden muistoja.
Ne ovat täydellisiä terälehtiä, joiden kerrostumasta kukka aikanaan muodostui.




Ja tämä pienen pienistä yksityiskohdista oleva kukan heteinen keskusta,
joka on aikansa pitänyt terälehdistä kiinni.
Se  on lopulta antanut kaikkensa maan syliin.
tulevien ruusunkukkien karikkeeksi,
voimaksi,
luonnon kiertokulkuun. 


Tai tämä juhannusruusun kukka,
joka kuivui heinäkuun helteessä.
Sen paikalle muotoutui kesän päätteeksi ruusunmarja,
 seuraavaksi kasvun ihmeeksi ja pihan kaunistukseksi.



Heinäkuisena päivänä ruusun puna ja lehtien vihreys
saivat täydellisen peilauspinnan
betonimaljakon rouheaa harmaata pintaa vasten.

Kohta voi poimia maljakkoon ruusun marjaisia oksia.
Nekin ovat kauniita. 

~~~~~~

Tällaisia ruusumuisteloja kirjoittelin teille tänään,
kun ajelimme Kemijärveltä poikamme valapäivästä.

Millaisia ruusuja sinulla on?
Onko niillä jotain tarinoita?














19 kommenttia:

  1. Huippu kauniita ruusuja ❣ Meillä on vain yksi ruusu istutettu ja sekin hyvin pieni, kylläkin oikein kaunis. Muutamaan ruukkuun laitoin keväällä runkoruusun. Ne ehkä voisi kokeilla talvettaa kellarissa. Olisi jännä kokeilla onnistuuko saada keväällä ne eloon 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kanneli! <3
      Nämä ovat tällaisia vanhoja lajeja, jotka ovat tälle kasvuvyöhykkeelle sopeutuneet.
      Minullakin on ollut kerrattain kotoa runkoruusu. Se oli kaunis, mutta en saanut sitä vietyä talven yli. Äitienpäiväruusuja olen talvettanut perunapellossa, mutta luovuin siitäkin. Osa on talvehtinut tuossa penkissäkin ilman suurempia krumeluureja.

      Poista
  2. Miten kauniita ruusuja 😍 Minä ihastelen joka vuosi meidän juhannusruusupuskaa. De kun on jokaisena vuoden aikana niin kaunis,keväisen hentona, kesän kukkaloistossa, syksyn punaamana ja talvella lumi vaippa harteillaan. Samaa mieltä olen siis kanssasi, että ruusuista on ympärivuotinen ilo ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eerika <3
      Juurikin näin, että kukkien ja ruusujen rinnalla kuljemme vuodenaikojen rytmissä. Jokaisella kasvukauden päivällä oman kauneutensa.

      Poista
  3. Onpas kauniita. Onneksi nuo kotimaiset lajit säilyy vielä eteenpäinkin ihaitavaksi muksuillemme.
    Keräilen pudonneet terälehdet ja lehtiäkin kuivumaan saunaan ja purkitan ne sitten.
    Niistä teen talvella merisuola/ruusu jalkakylvyn ja nautin.
    Usein vien lahjaksi pikku pussissa tuliaisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena <3
      Sehän näissä vanhoissa kotimaisissa ruusuissa on parasta, että ne säilyvät sukupolvilta toisille. Muistoina.
      Noita terälehtiä voisin minäkin kerätä talteen.
      Pikkutytöt tekevät niistä hajuvettä ja joskus ihan niistä pensaiden kukinnoista ovat keräilleet. Kullakin ikäkaudella ruusu antaa omanlaisensa ilot! <3

      Poista
  4. Voi miten kauniita ruusuja, minusta kauniimpia kuin leikkoruusut, kun nuo kasvaa luonnossa itsestään, ja punainen mökki tekee siitä kuin postikortin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pike! <3
      Kyllähän nämä ovat sellaisia luomuruusuja, kun melkeinpä oman onnensa nojassa siellä kasvavat.

      Poista
  5. Kauniita ruusuja! Juhannusruusu on yksi suosikeistani, kaikesta piikikkyydestään huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kuvakehrääjä ja tervetuloa Tauvonpaikkaan! <3
      Piikeistä piittaamatta Juhannusruusu taitaa olla suomalaisten rakastama keskikesän lempparikukka!

      Poista
  6. Ihanat ruusut ♥ Noloa myöntää mutten tiennyt että ruusuja on noin paljon erilaisia!
    Meillä mökillä muutama ruusupensas ja pitäisi ihan selvittää mitä lajia ovat.


    Mukavaa iltaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maikku <3
      Ruusuja siellä, ruusuja täällä.
      Erilaisia, ihania kaikki.

      Olisi kiva kuulla minkänimisiä sinun ruususi ovat!

      Poista
  7. Ihania kauniita ruusuja <3 Meillä on mökillä lapsuuden mökiltä tuotu juhannusruus, se sama jota ihailin jo lapsena navetan kupeessa on nyt mökillä jatkanut elämäänsä vaikka lapsuuden paikka on myyty aikaa sitten. Ruusu kantaa mukanaan ne kaikki lapsuuden keskien muistot.

    VastaaPoista
  8. Ruusut on kyllä niin ihania! Niiden tuoksu on aivan huumaava. Minun pitää aina hirmuisen läheltä käydä niitä tuoksuttelemassa. Se on jännä, miten hajusteallergikkona kestän ihan hyvin luonnon tuoksuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusujen tuoksu on kyllä vastustamaton. <3
      Ihana, että voit nautiskella luomutuoksusta!

      Poista
  9. Viime kesänä ostin pari ruusupensasta, toinen on juhannusmorsian ja toisen nimeä en muista :) Juhannusruusu täytyisi vielä hankkia, se on ihana ♥ Kiva oli sattumalta yhdessä seurata valatilaisuutta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannusmorsiantapa minä en nyt hoksaakaan, minkälainen on. Onneksi on Google. ;)

      Oli kyllä mukava tavata teidät siellä yllättäin ja yhdessä istuskella (ja palella)! <3

      Poista
  10. Mikä ihana paikka ruuruineen kaikkineen.

    VastaaPoista