Kevään juhlan alla

Aurinkoinen sunnuntaipäivä on kaartumassa iltaan
ja maltan hetkeksi istahtaa tähän koneelle päivittämään viime viikon kuulumisia.

Kesä on tullut tännekin. On ollut lämpimiä, aurinkoisia päiviä ja ulkotyöt ovat arvatenkin houkutelleet. Eilen istutin mansikantaimia, joita kävin hakemassa  vietnamilaisen ystäväni palstalta.  Kohensin myös kivikkokukkapenkin ja laittelin muutamia ulkokukkia täällä kotona.
Äidiltäni saamani "maatiaisnarsissi" kukkii ensimmäistä kertaa täällä meillä.
Se on kulkenut lapsuudenkotini kukkapenkissä jo yli viisikymmenvuotisen taipaleen,
joten sitä voi hyvin sanoa perinnekasviksi. <3

 

Kävin myös hautausmaalla. Jotenkin niin sydämessä läikähti, kun näin lapsemme haudalla olevat Särkyneet sydämet täydessä kukassaan. Sieltä ne nousevat aina uuteen kevääseen kesään. Kaipauksen kukat, joiden eteen istutin hopealehtiä ja viivähdin hetken näiden muistojen äärellä.

 ~~~~~~~~~~~~

Monenmoisia kevään juhlia on jo tämän kodin kurkihirren alla vietetty ja nyt on valkolakin vuoro. Jokainen askel elämän tiellä on tärkeä; jokainen jättää jäljen. Omien lakkiaisten juhlavalmistelut, juhlavaatteet ja lakkiaispäiväni muistot ovat tässä palanneet mieleeni ja mielessä viipyilleet.
 
Olen tässä leivoskellut pakastimeen suolasia ja makeita tarjottavia äitini neuvon mukaan "paljon kanssa pärjää". Leipomuksissa on jotain perinteistä, jotain uutta, jotain nuoren toivomaa. Toskakakku  ja arabialainen maustekakku olivat minun kodissani juhlakattauksen itseoikeutettuja  tarjottavia. Isäni tykkäsi "moskakakusta" niin kuin hän leikkisästi sitä kutsui ja  tämän juhlan aikaan haluan häntä sitä kautta muistaa.<3

Äitini kertoi, että minun lakkijaisiini oli tehty karjalanpiirakoita "sukulaisten leivinuunissa oikein urakalla". Minä puolestani olen tehnyt  niitä pienissä erissä sähköuunissa. :)  Aika työläitähän ne ovat, mutta siinä tehdessä on ollut aikaa ajatella tätä lasta, nuorta, kohta kotoa siivilleen lähtevää nuorta aikuista sekä niitä ihania ystäviä ja tuttuja, jotka todennäköisesti jakavat lauantaina juhlapäivän ilon kanssamme. Aikaa ajatella ja rypyttää...

 

Kaikki ei toki ole mennyt aivan niin kuin ajatus. Välillä on tullut maistijaisiakin ja se on hyvä sekin! :)

Tässä yksi maidoton, gluteeniton ja  lopulta vieläpä muodotonkin kakkuraasu! ;)

Tein ihanille työkavereilleni perjantaipalaveriin kuppikakun, joka sai kyllä kovasti tykkäyksiä. :) Kääretorttulevystä, mansikoista ja kermavaahdosta oli tämä herkku tehty 

-ja kukkia heille jokaiselle. 

Tämä on kyllä hyvä versio kakusta. 

Kätevä tehdä ja kyljettaminenkin onnistuu mukavasti, kun ei tarvitse kakun reunoja varoa. 

Intouduin tässä juhlahuumassa ompelemaankin pikkuisesti. 

Tein harmaasta pellavasta koriliinoja noiden pikkusuolasten suojaksi ja lämmikkeeksi! :)

Näistä pienistä jutuista tulee ne juhlat.

Positiivinen stressikin on hyvä liikkeelle paneva voima! 

Touhuamisen ja leipomusten välissä olen pyrkinyt käymään lenkilläkin.

 Siellä luonnon helmassa tarpoessa väsymys katoaa. 

Siellä ajatukset selviävät ja monta kertaa tulee aivan huikeita ajatuksia mieleen. 

Kuin uutena ihmisenä, piristyneenä ja luonnon kauneudesta voimaantuneena 

jaksaa taas alkaa uutta hommaa aloittaa.

 

Tässäpä minun kuulumiset tällä erää.

Ihanaa toukokuun viikkoa teille kaikille juhlia valmisteleville 

ja juhlia odottaville.

-Kaisu-