ja huomioida monia muuttujia, aikatauluja sekä välimatkoja.
Niinpä pidimme nuorimmaisemme rippijuhlien jatkot mökillä perheen kanssa
heinäkuun viimeisenä sunnuntaina, josta sitten kätevästi pääsimme jatkamaan serkkuleirin viettoon.
Jotkut eivät olleet nähneet toisiaan vuoteen,
joten jälleennäkemisen iloa oli ilmassa.
Mieheni lupasi keittää lohikeiton juhlavieraille
ja hän hoitikin sen aineksien hankinnasta tarjoiluun asti.
Ja kyllähän lohikeitto maistui niin lapsille kuin aikuisillekin.
Täytekakku oli mökkiversio,
johon leivoin neljä kerrosta uunipellillä ja väliin mansikkakermavaahtoa.
Löysin mesimarjapaikastamme kypsiä meskuja.
joita ripottelimme kakun päälle.
Useimmille mesimarja oli uusi makututtavuus
eikä meidän kakkujen päällä ole ennen mesikoita kyllä ollutkaan.
Toivoimme papan kanssa serkkuleirille
aurinkoa ja enkeleitä
ja siitä on iloinen sekä kiitollinen mieli, että se toivomus toteutui.
Leiriajan oli hellelukemia
ja mitään haavereita ei sattunut,
vaikka tällaisessa porukassa voisi sattua ja tapahtuakin monenmoista.
Vanhin lapsenlapsi oli nähnyt muun muassa rantanurmella käärmeen,
joita ei ole koskaan ennen näkynyt mökkimaisemissa.
Emme olleet suunnitelleet päiviin mitään erityisiä tekemisiä,
vaan lapset itseohjautuivat mökin pihapiirissä touhuihinsa ja leikkeihinsä.
Uiminen oli toki näiden päivien ehdoton juttu.
Kun hyvästellessä kysyin jokaiselta erikseen,
mikä oli ollut mukavinta ja mieleenpainuvinta,
niin vastauksina oli
yhdessäolo ja kauempana asuvien serkkujen tapaaminen,
leikkiminen,
uiminen,
poliisi ja rosvo-leikki,
pallo paikalla -leikki,
naulaaminen ja puutyöt papan kanssa,
kauppaleikki,
kauppaleikki,
leikkimökissä leikkiminen,
keinuminen,
eväät rannalla,
mustikoiden poimiminen,
traktoriajelu metsässä.
"kaikki".
Aitoja vastauksia.
Eli niitä lasten perinteisiä juttuja ja mökkitekemisiä.
Muonavahvuutta oli mukavasti läsnä
eli sain kokeilla mökkioloissa "suurtalouskokin" -roolia.
Otimme ensimmäisen kerran pariin leiriruokailuun käteviä Feelian liha- ja jauhelihakeittoja.
Siitä isommasta paketista tuli 10 litraa keittoa, joka meni melko lailla kaikki yhdessä ruokailussa.
Uudessa uunissa on hyvän mallinen, kuuden sentin korkuinen uunipelti,
jossa olikin nyt kätevä tehdä makaronilaatikkoa.
Riisipuuro ja juuri poimituista mustikoista tehty soppa on aina maistuva serkkuleirieväs
samoin kuin muurikalla paistettu pyttipannu.
Leiriperinteenä on lasten poimimista mustikoista leivottu mustikkapiirakka
sekä iltapalaksi lämmitetyt lihapiirakat ja karjalanpiirakat.
Parina päivänä leivoin peltileipää, joka hupeni kyllä pian parempiin suihin.
Säännöllisestä muonittamisesta huolimatta aina välillä joku kerkesi kysymään,
milloin syödään ja mitä on ruoaksi.
Ihania ovat, kun ruoka maistui ja kyllähän sitä energiaa toki kului ulkona touhutessa.
Meillä on ollut vuosien ajan käytössä nimikkomukit, jotka ovat käytössä ruoalla
ja niitä säilytetään pihalla hanakannun vieressä,
josta he voivat ottaa vettä janojuomaksi touhujensa lomassa.
Kävimme uimassa merenrannassa päivällä pari kolme tuntia koko porukalla ja
pihassa uinti jatkui sitten altaissa ja paljussa.
Eipä tarvinnut illalla unta houkuttaa eikä hyssytellä ketään!
Helle ehti kuivata uintien välissä uimareiden pyyhkeet,
joita olikin kuivamassa siellä ja täällä.
Monta kertaa ääneen ihastelin aurinkoisen sään ihanuutta ja sitä mitä se meidän leirille merkitsi.
Entä jos olisi satanut ja salamoinut?
Moni asia olisi ollut toisin
kattojen alla touhutessa.
Serkkuleiri on lastenlasten mielestä kesän kohokohta
ja kyllä se taitaa olla sitä myös heidän vanhemmilleenkin.
Meillä oli vielä voimia ja terveyttä tämän järjestämiseen
ja rohkeutta ottaa tämä ihana porukka vastuulle.
Vanhimmat lapsenlapset auttoivat meitä ja huolehtivat pienistä serkuistaan
mm. ruokailussa ja hammaspesuissa.
kun omat nuorimmaisemme olivat töissä leirin aikana.
Kyllähän leirin järjestäminen vaatii vaivannäköä,
ruokailujen ja nukkumisien miettimistä,
henkistä asennoitumista sekä
kevyitä yöunia leirin aikaan,
mutta kyllä leiri antaa meille isovanhemmillekin.
Muistoiksi jäi taaskin monia mukavia hetkiä, sattuvia sanontoja
sekä ihania kohtaamisia.
Ennen kaikkea saimme olla hetken "päineen heidän kanssaan"
ja siinä yhdessä talostellessammee tutustua lastemme lapsiin ja heidän ainutlaatuisuuteen.
~~<3~~
Kun siivoilimme siinä mökkiä,
lankomies tuumasi
"että kovin on hiljaista",
piipahti rannalla ja palatessaan sanoi siellä näkyneen pienten tepastelijoiden jalanjälkiä.
"Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt."
-S.Harmaja-
~~~<3~~
Tienoo hiljeni.
Askelten kaiku ja lasten äänet jäivät soimaan mielen perukoille.
