Eilen ajellessani naistenreissusta kotiapäin
viipyilin viime viikonlopun tunnelmissa.
Vietimme silloin perinteistä, kahdeksatta serkkuleiriä lastenlastemme kanssa mökillä.
Mukana oli tällä kertaa seitsemäntoista lastenlasta sekä seitsemän "isosta"
eli aivan kiitettävän kokoinen porukka.
<3
Olen niin kiitollinen,
että saimme epävakaan sään lomaan aurinkoiset päivät.
Kaunis ilma kyllä helpotti huomattavasti leirijärjestelyjä ja arjen kuvioiden pyörittämistä.
Lapsenlapset ovat kyselleet leiristä pitkin talvea
ja korona-aika toi omat pilvensä suunnitteluun.
Onneksemme kaikki kääntyi parhain päin ja pääsimme yhdelle koolle.
Mökin pihapiiri täyttyi taas tutusti lasten leikistä ja elämän äänistä.
Oli mukava, kun vanhimmat lapsenlapsetkin, esiteinit,
ja omat nuorimmaisetkin tulivat vielä mukaan.
Jokainen kesä on erilainen,
jokaisella tapaamisella on ollut omat juttunsa.
Lasten kasvaminen ja mielenkiinnot näkyvät tekemisissä.
Isot tytöt tykkäsivät olla keskenään ja pienemmät tyttölöiset viihtyivät omissaan.
Pojilla oli arvatenkin omat juttunsa,
rakentelut ja voimien mittelönsä,
mutta välillä kaikenikäiset kirmasivat yhdessä
vaikkapa "kuka pelkää hampaatonta peikkoa" -leikissä.
Sisukkaita sissejäkin nähtiin,
kun seitsemän poikaa nukkui yhden yön trampan alla.
Eno/setä oli itse nukkunut tunnin,
kun oli peitellyt pieniä ja hätistellyt sääskiä heidän päältä.
Mutta elämykset kuuluvat leiriin ja kaikkea pitää kokeilla.
Emme olleet järjestäneet lapsille mitään erityisiä juttuja,
vaan annoimme heille mahdollisuuden touhuta keskenään ja sitä kautta tutustella toisiinsa.
Odotetun leireilyn ilo ja yhdessäolon riemu loisti lasten kasvoilla
ja saimme otettua taas aivan huikean leirikuvankin muistoksi tästä viikonlopusta.
Perinteiset leiriruoat sekä mustikkapiirakka,
uintireissut, lettujen paisto, saunominen ja paljuilu sekä nukkuminen ulkoaitoissa toivat
tuttuutta ja turvallisuutta sekä mukavien leirimuistojen kertausta.
Ennen serkkuleiriä kerkesimme tehdä papan kanssa
pitkään suunnitteilla olleen nukkumaparven vanhaan hirsirakennukseen.
Sen suunnitteleminen ja tekeminen oli kyllä niin mukavaa
ja ihanasti - kuin seinien vanhat hirret- ajatuksemme taas loksahtelivat toistensa lomiin ideoidessamme yhdesä.
Uusi parvi sekä alakerta antoivat paljon lisätilaa
yöpymiseen ja leiriläisten tavaroiden säilyttämiseen.
Toinenkin uusi juttu ehdittiin työstää ennen leiriä ja
juurikin leirin innostamana.
Ostimme nimittäin viime kesänä vanhan veneen,
jonka pappa tervasi jo aikaisemmin kesällä sukulaismiehensä polttamalla aidolla tervalla.
Sen tuoksun saattaa tuntea pihapiirissä.
Teimme veneeseen pari uutta penkkiä.
Näin veneen lasten uutena leikkipaikkana
ja yhdenlaisena puutarhakalusteena,
jonne voisi istahtaa välipalaa syömään.
Ja ihana leikkipaikkahan siitä tulikin.
Veneretkiä saareen ja antoisia kalastusretkiä.
Välillä minäkin jouduin veneeseen merirosvojen vangiksi.
Laivan keittiö toimi hyvin
ja pehmolaivakissa viihtyi kyydissä mainiosti.
Minä niin nautin tuosta lasten luovuudesta ja
pitkään kestäneestä leikistä. <3
Vene oli just sitä mitä toivoinkin.
Ruokailimme menneiden kesien tapaan grilliladossa,
jossa ei ole huolta kaatuneista juomista tai lattialle tippuneista ruokahipuista. ;)
Täällä on oma tunnelmansa
ja tämä kuuluu jo vahvasti leiriperinteeseen niin kuin nämä omat leirimukitkin.
Jos lapset olivat odottaneet ja kaivanneet leiriä,
niin kyllä aikuisetkin! <3
Ajattelemme mieheni kanssa,
että tämä lastenlasten serkkuleiri on meidän lahja nuorille perheille,
joka mahdollistaa äideille ja isille omaa yhteistä aikaa.
Tämä on yhdenlaista arjen diakoniaa ja rinnallakulkemista.
Papan kanssa opimme tuntemaan jälkikasvuamme,
kun olemme heidän kanssaan "päineen" ja keskenämme arkisissa tilanteissa.
Ja kun perheet asuvat etäällä toisistaan,
lapsenlapset saavat ainakin kerran kesässä olla porukalla ja tutustua toisiinsa
ja oman sukuunsa.
Lukko avataan avaimella,
sydän hyvillä sanoilla.
Toivon, että nämäkin hetket,
nämä yhdessä vietetyt päivät
liittävät meidät toisiimme entistä vahvemmin.
Että, jos mitä elämässä tulee vastaan,
voimme turvata toisiimme ja hakeutua turvaan toistemme siipien alle.
Antaessaan saa, sanotaan.
Leiri vaati toki voimavaroja, vastuunottoa,
ruokahuoltoa,
saatavilla oloa kellon ympäri,
mutta se antaa myös niin paljon.
Lapsen onnellisia katseita,
yhdessä ihmettelyä,
syliin painautunutta pientä -ja isoakin,
unohtumattomia lausahduksia.
hassuttelua ja hulluttelua,
iloa siitä, kun isot huolehtivat pienistä,
ottavat kädestä kiinni ja taluttavat.
Heidän takiaan kannattaa avata mökin ovet tulla
ja antaa heidän olla hetki yhdessä.
Meillä on isovanhempina tehtävä heidän rinnallaan
ja sitä voi toteuttaa tälläkin tapaa!
💗
Nyt on takana kolme viikkoa kesälomaa,
serkkuleiri
ja naisten reissu.
Vähitellen kaarrattelen kohti arkea ja kotihommia.
Vielä on viikko aikaa hidastella, nauttia, pysähdellä.
Kesäterveisin,
Kaisu-mummu
