Jämät ja jemmat käyttöön -haaste

Nyt löytyi minunnäköinen ja innostava haaste tälle vuodelle.

Ystäväni Pikku Akka nimittäin avasi blogissaan käsityövuoden  2024 

#jämätjajemmatkäyttöön - haasteella. 

Ja niitähän jemmoja ja jämiähän löytyy! 

Lähden mukaan tuohon haasteeseen näillä pikkuisilla leggareilla.

Kirppikseltä löytynyt Metsolan kangaspala 

oli mummun ompelupöydällä jemmassa odottamassa inspiraatiota 

sekä kaavaa eli pikkupojan sopivan kokoisia leggareita,

joiden mukaan tein sitten nuo hiirihousut.

Kankaan jämistä leikkasin  

nuo hellyttävät ja hyväntuuliset hiirulaiset.

Leikkasin kirppikseltä löytyneiden housujen lahkeista sisäsaumat auki. 

Silityskankaalle kiinnittämäni kuvan tikkasin 

tiheällä siksakilla kiinni polvien kohtaan.

Ompelin saumat takaisin kiinni 

ja lisäsin lahkeisiin kaksinkertaisella kankaalla kasvunvaraa.

Olin innoissani! 

Tällaisia on kiva tehdä. 

Niin ihania nämä nykyiset kuosit 

väreiltään, kuvioiltaan ja laadultaan.

Tuosta legginsien korkuisesta palasta tuli paljon iloa ja 

mukavat käyttövaatteet.

Hiirien kuvia jäi vielä jemmaan.

Että ei jemmat heti lopu! 

~~~~~~

Innostaako sinua tämä haaste?

Tuletko mukaan?

 

Jäänsininen neule ja maisema

Nyt on suomalaisen talven tuntua ilmassa.

On pakkasta ja talvista kauneutta kaikkialla;

lumen valkoa, 

iltapäivän sinisiä hetkiä sekä

 kylmän kokemuksia.

Tähän tammikuiseen tunnelmaan löytyi 

Seitsemän veljestä -lankaa jään sävyisenä pojanpojan villaiseen paitaan. 

Sain paidan tänään valmiiksi.

Se on muisto vuodenvaihteen sairastuvasta ja 

pitkäjäykkisestä flunssasta.

Kokeilin itselleni uutta lasten paidan ohjetta "Verur" 

Islantilaisia neuleita  -kirjasta. 

Lankojen sävyiksi valikoituivat Seiska veikasta 

jää 014, lumous 185, hiekka 060 ja noki 099.

Ihana, kun näistä kausilangoista löytyy kauniita uusia sävyjä,

joilla on kivoja, luontoon viittaavia nimiä. 

On aina innostavaa ja jännittävääkin alkaa säätämään kuvioiden värejä.

Nyt langat asettuivat tähän malliin. 

Elohopea painui tänään iltapäivällä 27 asteeseen.

Kun kävin ottamassa kuvia, 

sain puhuttelevan kokemuksen kylmyydestä ja pakkasen voimasta.

Tuli kertaheitolla ja  kantapään kautta opetus "pakkasessa rääpimisestä" avokäsin.

Sormet olivat ihan tönköt, punaiset ja niveliin sattui, 

Piti oikein pitkään huovutetuissa lapasissa käsiä lämmitellä,

että kylmyyden tuoma kipu hävisi.

Pakkanen on pukeutumiskysymys!

On tämä meidän suomen kieli niin rikas, kuvaileva

ja vivahteikas.

Tuli mieleen tässä kirjoitellessani laulun sanat "sinisyyttä heijastaen".

Siinä puhutaan vedestä, veden pinnasta, järvestä.

Tämä paita heijastaa  jäänsinisyyttä valkealla hangella ja 

tuo jäänsininen  tuntuu sananakin tosi kylmälle,

kylmemmälle kuin taivaan sini tai järven laineiden sini.

Ja miten tuo sini ja sininen,

lumi ja lumen valko mieltyvät niin vahvasti meidän suomalaisten väreihin. 

Ihanat värit! 

Tämä jäänsininen paita ehti hyvin näihin "tulipalopakkasiin".

Sain äsken kuvan paidasta ja pojasta.

Oli kuulema mieluinen ja resorin verran kasvunvaraakin löytyi, 

että saattoipa mummu neuloa toisenkin talven varalle.