Mamman marjapiiras

Leipaisin viikonlopun varaksi

tykätyksi osoittautuneen marjapiiraan.

Olen leiponut sitä syksyn aikana usein,

sillä se on näppärä ja siihen löytyy yleensä värkit kotoa.

Hänkin on oppinut tykkäämään siitä,

vaikkei "piimäkakuista" tykkääkään.

Teen piiraan nykyään gluteenittomista jauhoista,

koska minusta niistä tulee maukkaampi 

ja gluteenitonhan sopii yleensä useimmille.

Vein ko. piirakan lokakuussa kahvipullavuorollani työpaikalle

ja lupasin silloin jakaa tämän reseptin.

Pikkuisen unohtui, mutta tässä tämä nyt tulee!

Mamman marjapiiras

150 g voita

1 dl sokeria 

1 muna

3 dl Semperin karkeita jauhoja tai vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Voi ja sokeri vaahdotetaan.

Muna lisätään seokseen ja vatkataan.

Keskenään sekoitetut kuivat aineet lisätään joukkoon.

Taikina levitetään vuokan pohjalle ja 

sen päälle ripotellaan jäiset marjat (ainakin 5 dl) 

ja täyte, johon laitetaan: 

2 dl laktoositonta kermaviiliä

0,5 dl sokeria

1 muna

1 tl vanilliinisokeria

Paistetaan 200 asteessa n.35-40 minuuttia uunista riippuen.

Ennen tein tämän sellaiseen 26 senttiä halkaisijaltaan olevaan vuokaan,

mutta olen todennut taikinan riittävän kuvassa näkyvään 30 senttiseen vuokaankin hyvin.

Laitan siihen reilusti marjoja

(mustikoita, vadelmia ja puolukoita)  ja kermaviilitäytteet kaksinkertaisena.

Lopputulema on todella herkullinen

ja piiraan mehevyydestä sekä raikkaudesta tuli eilenkin kehuja.

Eilinen päivä meni pyhäinpäivän tunnelmissa

ja lasten vierailujen siivittämänä.

Kynttilä loi valoa edesmenneiden kuvien vierellä

ja kävimme viemässä kynttilän myös haudalle.

Muistot ja kaipaus ovat olleet vahvasti läsnä,

mutta myös valo ja ilo.

.

Yöllä oli satanut ensilunta,

joka toki suli hetimiten pois.

Sumuinen aamupäivä näyttää "kirkkenevän".

Taidan pyrähtää pienelle happihypylle

ja sitten nautimme kahvit piirakan jämien kera.

Ihanaa sunnuntain jatkoa ja kynttilänvaloa Sinullekin! 

❤

Neuleliivi

Viilenevien ilmojen myötä

tuli mieleeni neuleliivi.

Sellaisia, joita nuoruudessani oli

sekä napillisina että napittomina,

äidin neulomia.

Niitä pidettiin poolojen päällä ja paitapuseroiden kanssa.

Nyt halusin umpinaisen, hiattoman lämmikkeen,

jota kutsutaan myös slipoveriksi ja pujoliiviksi.

Katselin kauppojen rekkejä ja netin liivitarjontaa.

Mieluilin villaista versiota,

mutten oikein löytänyt mieluista ja etsimääni.

Selasin myös neuleliivien ohjeita 

ja sieltä lukemattomien liivien joukosta lopulta jäi mieleeni 

 tämä ja tämä,

joiden pohjalta lähdin neuloskelemaan liiviäni.

Ensimmäisessä ohjeessa oli kiva tuo kainalon seutu. 

Ohjeen ideaa jäljitellen neuloin kainalon alle resoria 13 silmukan alueella,

päättelin keskeltä 5 silmukkaa pois

ja reunoilta jatkoin hian suun kohdan o-n-o-n-o resorilla.

Liivi tuli siltä osin hetimiten valmiiksi ja

 minusta tämä hiansuuaukko on kivan väljä

ja mukavasti erilainen.

Toinen ohje puolestaan stemmasi lankojeni,

 (Novitan Icelandic Wool) vahvuuteen ja neuletiheys löytyi mukavasti.

Kaula-aukon tein tuon harmaan neuleliivin ohjeella.

Kolmen puikon päättelyllä olkapäistä tuli tosi siistit

ja neuleeseen sulautuvat.

Välillä neule oli korissa purkulankakasassa

ja meinasin lopettaakin sen tekemisen.

Sisulla ja sinnillä sain kuin sainkin vietyä 

neuleen finaaliin ja tässä se nyt on.

Langan sävy (601) tuntuu niin omalta ja 

totesin tytöilleni,

että tästä taisi tulla epäilyksistäni huolimatta ihan 

 ihmisten ilmoillekin kelpaava käyttövaate.

Poika otti nämä kuvat tänään töistä tultuani

ja tuntui sanovan, ettei hän mikään kuvaaja ole.

Minusta kuvissa näkyy oikein hyvin tämä liivi

ja sen tekijäkin!

Kannattaa innostua,

kokeilla,

purkaa,

ja aloittaa alusta.

Yrittää vielä kerran uudelleen.

Silmukoita pyöritellessä tuli mieleen

muutamia vanhoja viisauksia,

 joista löytyi kosketuspintaa tähän neuleeseenkin:

Ei Roomaakaan päivässä rakennettu.

Eteenpäin, sanoi mummu lumessa.

Työ tekijäänsä kiittää.

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.

~~~~

Näissä villaisen neuleliivin valmistumisen tunnelmissa tänään.

Kylmyys hiipii sisällekin.

Leivinuunia lämmitetään tuon tuostakin sähkön säästämiseksi

ja 

jalkoihin sujahtavat mieluusti huopaiset sisätossut sekä villainen neule.

Ottaa aikansa, että tähän taas tottuu!