Aamusta oli niin kaunista ja lupaus hellepäivästä,
mutta sää teki kuitenkin yllärit.
Saavuttuamme mökille alkoi liennellä;
aurinko meni pilveen ja kohta satoikin jo vettä.
Tästä tulikin sitten oiva päivä siivota meidän makkari eli
tapettien mukaan nimetty ruusuhuone
ja kapistella pieniä, sieviä juttuja,
joita ei poutapäivinä malta tehdä.
Olen haalinut vuosien saatossa kirppiksiltä
erilaisia vaaleanpunaisia lautasia,
joista suurin osa on Arabian ruusukukkaisia kahvilautasia.
Siivoillessa löysin muutaman lautasen.
Onneksi mökillä oli vielä
pikaliimalla kiinnitettäviä ripustimia.
Nyt pääsivät viimeisimmätkin kirppislöydöt
seinälle kokoelman jatkoksi ja täydennykseksi.
Totesin kyllä neuloja koputellessani, että se on sitten siinä.
Toki,
jos aivan erityisen kaunis lautanen löytyy edullisesti,
niin pitäähän se vielä ostaa tänne!
Tuli tässä mieleen lapsenlapsen kysymys menneeltä kesältä;
miksi nuo lautaset ovat seinällä.
Siinäpä kysymys,
johon vastaus taitaa olla, että se on niitä mummun juttuja!
Helppoja ruusuja tällaiset,
kun ei tarvitse huolehtia kastelusta,
lannoituksesta eikä ruohoamisesta.
Tänä vuonna olen muuten tietoisesti vähentänyt kesäkukkien ostamista kotiin
ja nautin perennapenkin uskollisista kukkijoista.
Täällä mökillä olen ruukuttanut perennoja kesäpäivien iloksi,
kun hävisin taistelussa juolavehnää vastaan!
Ja onneksi täällä on luonnonkukkia ja vihreyttä.
Helpommalla pääsee,
kun ihastelee niitä
-ja ruusulautasia!
Heittäydyin siivoilun jälkeen sängylle
ja innostuin kirjoittelemaan tätä postausta kännykällä.
Sade rummuttaa ikkunalautaan,
lastenlasten leikin äänet kantautuvat tuvasta
ja pihasaunan piipusta nousee.
Ensimmäiset itikat inisevät korvan juuressa
ja ikkunasta näkyy syreenin kukinto.
On lauantaiehtoo.
On kesä.
Nautin.
.
