27. tammikuuta 2021

Hiljaista kuin huopatossutehtaassa










Tammikuu, sydän talvi.
Lunta on kaikkialla kinoksiin asti niin kuin  lapsuuden talvina
ja tuntuu, että hiljaisuus on muuttanut nurkkiimme.

Koti on hiljentynyt menneitten talvien elämän äänistä,
syödään neljästään yhdessä,
joku lähtee ja palaa hiljaisesti,  
puuhastellaan kukin omiamme,
toivotetaan  huomenet, 
kysellään päivän kuulumiset ja sitten on taas hyvän yön aika.

Etätyöt jatkuvat
ja alueemme korona rajoitukset.
Vieraita ei käy ja 
harrastukset ovat katkolla.

Elämä on aivan kuin seisahtuneena,
parkissa,
 hiljaisena.
Seinäkellon tikitys ja puolen sekä tasan lyönnit kuuluvat jotensakin isoilta.
Aika ei ole kuitenkaan pysähtynyt. 

~~~~~~

Minä kipaisen sohvan nurkkaan neulomaan aina kun ehdin. 
 Ja nykyäänhän minä ehdin usein. 
Mutta eivät nuo  nykyiset puikotkaan kilka niin kuin ennen aikaan,
mieheni totesi kerrattain.

Äsken tuli mieleeni sanonta,
että täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. 
Ehkä sukkien tekoon kuuluu hiljaisuus ja 
lämmin ajatus sukkien saajalle. 

~~~~~~~

Minusta oli ihana saada pojantyttäreltä viesti,
jossa hän kysyi, voisinko neuloa hänelle nilkkasukat.
Viestittelimme sitten siinä varren pituudesta
ja valitsimme yhdessä videopuhelussa mieluisa sukkalanka kaupan hyllyltä.

Siskoni sanoi, että häneltäkin on pyydettu näitä "valmiiksi kitsahtaneita" sukkia.
Se oli hauskasti sanottu,
kun nuoret tykkäävät noista lyhytvartisista.
Noihin pojantyttären sukkiin tuli vain seitsemän kerroksen varsi 
ja olivat kuulema juuri sellaiset kuin oli ajatellutkin.

Ja sehän on parasta, 
että voi täyttää toiveita.
Ja, että toivotaan.

~~~~~~

Kuvan sukat lähtevät miniälle,
jonka  syksyllä neulomani sukat olivat hiutuneet ennätysajassa puhki.
Opin tästä, että kaikki langat eivät ole sukkalankoja.
Mutta nyt on Seiskaveikkaa ja toivottavasti kestävät sekä lämmittävät pitkään.




Yksi raitasukkien sukan saaja totesi, 
että eipä hällä tällaisia ole ollutkaan.
Silloin minusta tuntui, 
että hiljaisuudessakin on puolensa.

Itsekseen ollessa, mietiskellessä on tilaa ajatuksille.
Ja ajatukset kulkevat  välillä sellaisia teitä,
että lopulta voi onnistua ilahduttamaan jotakuta
ja antamaan konkreettisen lämpimän ajatuksen lahjana. 

Tällaisia hiljaisuuden sukka-ajatuksia tänään.
Ja onhan tämä toki yhdenlainen "elossa ollaan" -viestikin blogin lukijoille.
Tuntuu vaan, että mitään uutiskynnystä ylittävää ei tapahdu. 



 

22. tammikuuta 2021

Kynttilänpätkien hyödyntäminen







Keräsin kynttilöiden pätkät  joulun aikaan uskollisesti 
ajatuksenani tehdä niistä joskus sytykkeitä ja ehkäpä kynttilöitäkin.

Käytyäni kotonani nappasin mukaani minulle uudenlaisen 
idean kynttilänpätkien hyödyntämiseen.
Äiti "istutti" kynttilänpätkän edellisen kynttilän kuumaan steariiniin
ja poltti pätkän siinä.

Oppia ikä kaikki ja mallioppiminen on parasta! 
Tällä tapaa minä nyt kulutan kynttilänpätkiäni pimeiden iltojen iloksi.
Kynttilöiden jämistä tulee oikein soppeleita arkikynttilöitä
ja ajatus kynttilän käyttämisestä loppuun asti
tuntuu toki hyvälle.
Ja onhan tämä toki kätevämpi ja helpompi kierrätystapa verrattuna noihin ennakkosuunnitelmiini.






Kekseliäs kierrätysidea tämäkin.

Kynttilänpätkää ei kannata päästää palamaan niin loppuun,
että sydänlanka pääsee irtautumaan.

Uusi kynttilänpätkä asettuu kuumaan steariiniin jämäkästi ja pysyy pystyssä hyvin.
Toki tätä kynttilän jatkamista pitää tehdä valvonnan alla!





Leppoisaa viikonloppua ja kynttilänvaloa Sinullekin.
Ja iloa lumesta, jota taitaa olla jo kaikkialla Suomessa.
Mekin saatiin sitä viime yönä tuulen ja tuiverruksen kanssa kymmeniä senttejä lisää.