Puolukkahyytelön keittämisestä kiertoharjoitteluun

Mieheni toi lauantain metsäretkeltä toista sankoa puolikypsiä puolukoita.

Olin vähän ihmeissäni mitä niillä teen.

Mieheni hoksasi, 

että eikö niistä ruukata tehdä hyytelöä.

Me emme ole sitä koskaan tehneet,

kun olemme survoneet aina puolukat survokseksi.

Tänään  keitin pari satsia hyytelöä netistä ottamani ohjeen mukaan.

Uskomatonta se pektiini, jota marjoissa on luonnostaan. 

 Sokerin sekottamisen jälkeen hyytelö alkoi 

tosiaankin hyytyä ilman ylimääräisiä hyytelösokereita.

Ihanan näköistä ja herkullisen makuista.

Kaunis lisä liharuokien kanssa tarjottavaksi ja vaikkapa kääretortun täytteeksi.

Lasipurkit oli vähän vähänä; 

osan laitoin hyytelön pakastepurkkeihin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään oli työpaikkaliikunnan syksyn eka kiertoharjoittelu kuntosalilla. 

Minä niin tykkään siitä harjoittelutyylistä. 

Siinä tulee tehtyä liikkeet 'satasella' ja harjoitettua kaikkia lihaksia tasaisesti. 

Nyt on niin hyvä mieli ja olo tuosta punnertamisesta. 

Viime talvena tätä ryhmää ei ollut ja kovasti sitä kaipasin.

 Hyvä lisä juoksemisen lisäksi. :)

Kotia tultuani vitosluokkalainen päätti virittää tulet takkaan. 

Vuolee lastuja takan edessä. 

On kuulema näin syksyllä tunnelmallista, kun on tuli takassa! 

<3

Ei kai tässä enää muuta jaksa.

Saunoo, pöyhii tyynyn ja köllähtää levolle.

Mutta sitä ennen pitäisi venytellä!

Siis pitää venytellä.

Se on minusta niin työlästä ja meinaa aina kotia tultua unohtua.

~~~~~~~~~~~~~~

Minkälaista liikuntaa sinä harrastat.?

Yksin vai kaverin kanssa?

Liikkumisen iloa Sinullekin!

Kaisu

Pihahommissa -haikeita hyvästejä kesälle

On kiirusta pitänyt. :)

Olen ottanut ilon irti näistä syyskuun alun kesäisistä päivistä 

ja viihtynyt tuolla kotipihalla.

Itseasiassa kipinän antoi Villa Huvitus - blogin Ride, jolta sain perennan taimia. Hänen ihanasta, moninaisesta puutarhasta vaikuttuneena kävin minäkin syyskesän hommiin kukkapenkkien ja pensaiden kanssa. 

Olen siirtänyt, poistanut, lisännyt. 

Kaivanut ja kuopsuttanut.

 Olen hakannut maassa olevia juuria poikki niin että kropassa tuntuu.

Tästä penkistä kaivoin riippuopihlajani ylös! Halusin sen muutama vuosi sitten, mutta jotenkin se vaan ei istunut tuohon paikkaan. Laitoin yli pari metrisen puun Facebookin kirppikselle myyntiin ja äsken se lähti uuteen kivaan kotiin! :) On tämä kierrätys hyvä juttu ja näyttää toimivan artikkelilla millä hyvänsä. Sama mies kaivoi mukaansa myös metriset Norjanangervot, joita meillä on aivan tarpeeksi. :)

 Kivellä ovat aarteina lasten maalaamat 

silmäpuolet leppikset ja ampparit. 

Menneitten kesien muistot! <3

Tuolla touhutessa ajatus kulkee kasvista toiseen, niiden alkuperiin ja antajiin. Erilaisiin ratkaisuihin joita meilläkin pihassa on ollut vuosien mittaan. Mieheni mielestä pensaat ainakin voisi istuttaa kottikärryihin, että olisi helpompi siirrellä. ;)

Reilun kaupan muutaman euron pikkuruusut ja äitienpäiväruudut ovat vuosien saatossa kasvaneet isoiksi ja kukkivat kovasti. Olen tähän asti vienyt ne syksyllä äitini oppien mukaan kasvimaahan kyljelleen talvehtimaan. Nyt ajattelin leikata ne alas ja peitellä tuohon penkkiin. Paljon on kuitenkin vielä nuppuja aukeamatta. Toivottavasti ehtivät vielä nähdä nämä syyskesän päivät.

Keväällä aina vannon itsekseni, että en kajoa siemenpussihyllyköihin. Toisin kuitenkin taas kävi ja valkea köynnöskrassipussi kotiutui meille. Kukat olivat ennakko-odotuksista poiketen aavistuksen kellertävät. Kauniit kuitenkin. Siinä ne  kiipeilevät tukea pitkin. Kauniisti kietoutuen tukeen. Ja niin huolettomia, helppohoitoisia, että kannatti sittenkin alkaa siemenestä ne kasvattamaan! :) Nyt keräilin näitä krassin siemeniä talteen tulevan kevään varalle!

Elämä on kuin puro, joka kulkee eteenpäin

 tasaisesti soljuen ja välillä raivokkaasti ryöpsyten. 

Tai kuin vesiputous, 

täynnä ihania erilaisia käänteitä ja mutkia. 

tasaisia seinämiä. 

Putous,joka valuu kohti  omaa päämääräänsä. 

Näitä ajatuksia on herättänyt tämän kesäinen uusi tuttavuuteni hopeaputous, 

joka venyy ja  kurkoittelee pitkin astian kylkeä laattoja kohden.

 Kaunis, herkkä, elinvoimainen. 

Yksinkertaisuudessaan niin täydellinen  kuin elämä itsekin. <3

Syyshommat merkitsevät minulle omaa aikaa, hyötyliikuntaa ja  haikeita hyvästejä menneelle kesälle. Siinä ajatus kulkee toiveikkaana jo tulevaan kevääseen.
Ilmassa on vahva syksyinen lataus; pitenevät varjot ja viilenevät päivät.
Hiljalleen  putoilevat lehdet tuovat väistämättömän uutisen syksyn läheisyydestä. 

Vähitellen siedätymme tähänkin ajatukseen, 

siirrymme sisähommiin ja kynttilätunnelmaan  

sekä takan loimotuksen lämpöön. 

Ei nekään hullumpia visioita ole. :) 

 Siispä tervetuloa syksy;

 syksyssäkin  on  omat hyvät elementtinsä! :)

Toivottelen sinullekin mukavia syksyn kuullakkaita päiviä!

Kaisu