Näytetään tekstit, joissa on tunniste leiri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leiri. Näytä kaikki tekstit

4. maaliskuuta 2025

Kohtaamisia


Kohtaamisia -sana kuvaa talvilomani alkupäiviä. 
Paljon kohtaamisia. 
Perjantaista sunnuntai-iltapäivään olimme perhekuntani kanssa 
yhteisellä leirillä, 
sukutapaamisessa, sukukurssilla, 
jonne tällä kertaa pääsi mukaan kolmekymmentä henkeä. 




Kokoonnuimme yhteiselle,  pienelle lomaselle, 
arjen askareista huolettomina valmiiden ruokien äärelle. 
Saimme kokea huikeita ilon ja riemun hetkiä erityisesti liikunnan parissa.  
 Liikuntasali oli paria tuntia lukuunottamata meidän käytössä 
ja se, jos mikä oli mieluista kaikille.








Liikunnan lisäksi ohjelmassa oli keskustelua kodista ja kohtaamisesta. 
Kuulimme mielenkiintoisen infon paloturvallisuudesta ja varautumisesta  
sekä lakipuolelta siitä, minkälaisia asiakirjoja pariskunnilla olisi hyvä olla keskenään. 

Mieheni kertoi oman sukunsa historiasta, 
joka ulottuu tuonne ison naapurin puolelle 
ja äitini kävi kertomassa lapsenlapsille omasta lapsuudestaan. 
Näiden "ohjattujen tuntien" lisäksi oli monia, monia arvokkaita kohtaamisia, 
keskusteluja ja ajatusten vaihtoja,
vertaiskokemusta sekä 
iloa ja rentoa yhdessäoloa.
Ihana oli katsoa sisarusten ja serkusten talostelua siellä viikonloppukodissa. 
Sitä, että kenenkään ei tarvinnut olla yksin!

Aika vaan tuntuu kuluvan näissä hyvissä hetkissä kuin siivillä. 
Viikonlopusta tuntui jääneen poppoolaisille hyviä muistoja. 
Leiri oli kuulema 5/5. 




Leirin jälkeen ajelin itsekseni lapsuuden kotiini, 
jossa oli aivan erilainen tunnelma;  
hiljaisuutta, omaa aikaa ja kiireettömyyttä. 
Siirryin elämänkaaren keskipäivästä verkkaisiin vanhuudenpäiviin
-erilaiseen kohtaamiseen ja toisenlaisiin keskustelunaiheisiin.

Lapsuukodissa minua odotti muistot ja äiti muisteli minulle omaa elämäänsä . 
Nuo muistelot tuntuivat olevan minulle erityisen merkityksellisiä juuri nyt. 
Ikä on tuonut uteliaisuutta omiin juuriin, 
menneeseen aikaan sekä tapahtumiin siellä.  

Sain kuunnella äitiäni, 
elävää historiankirjaa hetken kiireettä ja 
hän jaksoi vielä muistella,
hän vielä muisti. 

"Savusaunassa syntyneiden suku sammumassa, 
kiertokoululaisten jo sammunut.  
Heidän mukanaan kiireetön aika, 
jolloin leikattiin sirpillä viljaa,
sidottiin käsin lyhteitä, 
käveltiin kirkkoon peninkulmien takaa, 
ehdittiin nojata veräjään, 
kuunnella naapurin verkkaista puhetta, 
käydä sairasta oppimassa, 
pitää kädestä kuolevaa.

Nyt synnytään siististi, 
eletään kiireesti, 
kuollaan yksin ja tehokkaasti. 
Mutta miten kipeä mieli,
miten kipeä.

-M.Leinonen-




Taas sain syvempää ymmärrystä monille asioille
ja asioiden syntyperille. 
Niille, miksi joku asia on niin tai näin,
mitä on ollut ennen ja mitä on nyt. 
Perintötekijät, perinteet, tavat ja tottumukset kulkevat suvussa. 
Elämä on kuitenkin hioutumista, 
oppimista edellisen sukupolven oivalluksista ja 
mutta toisaalta myös huonoista "perinnöistä"  poisoppimista. 

Nämä ovat niin mielenkiintoisia asioita, 
että sanat meinaavat mennä solmuun tässä kirjoittaessa.
Summa summarum:
oli hieno hetki olla äidin kanssa kahden,
kohdata hänet rauhassa  ja jutella hänen elämänkaarestaan,
jonka osa minäkin olen. 

~~~~~~

Tunteet ovat olleet pinnalla 
ja kohtaamiset 
-niin ihania kuin ne ovatkin -
tuntuvat lopulta koko kropassa. 

Oli ihana palata kotiarkeen normirytmiin; 
 pyykin pyöritykseen ja ruoan laittoon. 
Viikonlopun tunteet ja tuntemiset asettuvat vähitellen osaksi minua. 
Juuri nyt on onnellinen, kiitollinen ja väsynyt olo. 









8. elokuuta 2016

Lastenlasten serkkuleiri

Blogipäivityksen aika.
Hetki menneen viikon ajatusten ynnäämiseen. ☺


Kutsuimme lapsenlapset mökille neljännen serkkuleirin merkeissä.  Tantereet tömisivät ja ilma oli sakeanaan jälleennäkemisen sekä yhdessätouhuamisen iloa. Mukana oli kahdeksan serkkua, joista nuorimman,  4-vuotiaan synttäreitä juhlimme leirillä.
Meidän nuorimmaiset sekä vävy pikkutytön kanssa olivat isosina ja yhdessä hoiduimme päivistä ja arkiaskareista hienosti.

Päivät sujuivat pitkälle lasten omien leikkien myötä ja se onkin parasta. Linnunpesäkeinu, leikkimökki, kauppaleikki ja puuhevosten hoitaminen olivat ykkösjuttuja. Vasaroiminen oli taas niin tyttöjen kuin poikien mieleen. Poliisi ja rosvo-leikissä serkukset kirmasivat pihapiirissä ja Volvon perä oli välillä täpösen täynnä rosvoja. ☺
Meidän nuorimmaisen johdolla osa lapsisya keräsi mustikoita
 ja perkasi niitä piirakkavärkiksi. Ja jäi niitä vielä pakkaseenkin. ☺





Tytöt tykkäävät maalaamisesta ja ohjatustakin touhuilusta. Kokeilimme sokerivesimaalausta ja teimme myös betonitontut heidän kanssaan. 

Sää suosi tällä kertaa aikalailla.
Ukkoskuuroja saimme ja niiden myötä pohjaa hyville sääkeskustelluille.
Kävimme uimassa läheisellä uimarannalla.
Tuuli oli kova ja aallot sen mukaiset. 
Dyynien välissä oli kuitenkin suojaisaa leikkiä ja syödä eväitä.



Illalla talon hiljennyttyä ja poikien kavuttua papan johdolla aitan vintille kiertelin pihalla.
Pikkutyttöjen keräämä kimppu kaunisti tuvan pöydällä.

Pohdiskelin sitä, mitä lapsille jää mieleen näistä päivistä, tästä paikasta.


Mietin isovanhemmuutta.
 Tätä tehtävää, jota saamme lastemme rinnalla ja lastenlasten kanssa tehdä. 
Toivomme, että nämä päivät kannattelevat heitä tulevaisuudessa. Että he tuntevat kuuluvansa sukupolvien ketjuun ja tietävät oman arvokkaan paikan siinä. Ettei heidän koskaan tarvitse tuntea olevansa yksin tai juurettomia.

'Jaksattekohan te vielä pitää serkkuleiriä toisena kesänä',
 kysyi tuleva ekaluokkalainen meiltä, kun istuimme savusaunan portailla.
Kysyin, mistä moinen tuli mieleen.
'No, kun on paljon työtä tästä. Valokuvien ottaminen ja sen serkkuleirikirjan tekeminen.'

Niin. Mutta nämä kolme päivää vuodessa me toivon mukaan jaksamme.
Vävy  lupasi auttaa tulevinakin kesinä, jotta perinne säilyy!
Pakkaan nimikkokupit puojin hyllylle ensi kesää odottamaan.



Kirjoittelin näitä lapsuuteni kesien sijoilla, kotijärven rannalla.
Täällä koen todeksi sen,
mikä merkitys lapsuuden kokemuksilla ja elämyksillä on.
Ne eivät koskaan häviä ja ne kultaantuvat aikojen myötä entisestään.

-Kaisu-