Ajatukset ulapalla

 Meni perjantai, lauantai,  

tuli sunnuntaiaamu ja -iltakin. 

Postaus oli tekemättä ja mielessä kysymys; 

mistä sen tekisinkään. 

Ihmettelen ajan kiivasta kulkua. 

Tuntuu, että aina on aamu ja ilta. 

Niiden välillä en tunnu ehtivän mitään, minnekään. 

 Tai toki ehdin tuttuihin arjen kuvioihin, 

mutta onko niistä enää jaettavaa tänne blogiin.

Onko kuvakulmat ja teemat jo tuttuja lukijoilleni, 

toistavat itseään? 

Kriittisyyden peikko on siis istunut jarruksi olkapäälleni 

ja kuiskuttelee sieltä. 

Toki syksyssäni on suomalaisista lauluistakin tuttu kaihon tunne 

ja alkamisen vaiva on suurin este monille puuhille. 

Pyöräilin meren rantaan. 

Oli ollut monella tapaa rankka päivä ja herkkyys pinnassa. 

Tuuli kuivasi silmiin kihonneet kyyneleet 

ja avasi esteetöntä näkymää kauas, kauas. 

Tuolla rannalla tuntui hyvälle hengitellä hitaasti, 

peilailla tunteita mereen 

ja lopulta antaa ajatusten lentää tuulen mukana. 

Ei tämä rantakaan aina samalta näytä!

Välillä vesi pakenee rannasta ja välillä se hakkaa rantakiviä.  

Meri  välkehtii auringossa ja väräjää tuulessa, 

maisema peittyy yönpimeään, 

kuohuu vaahtopäinä ja välillä makaa peilityynenä. 

Onko ihme, jos ihmismieli on omassa rannassaan 

välillä aivan hukassa ja ajatukset ulapalla?

Tuntuuko vuodenaikojen vaihtelu sinun vireystilassa ja tekemisen määrässä?

Onko muilla kirjoittajilla ollut vastaavia "kriisejä" teemojen suhteen? 

~~~~~~

Syyskuun sunnuntain haaste lukijoilleni:

nakatkaa kommenttikenttään aiheita, 

joista haluaisitte minun kirjoittavan syksyn aikana. 

 Toki pidätän oikeuden  itselleni valita niistä ne, 

joista "kynä luistaa". 

~~~~~~

Mukavaa alkavaa viikkoa ja kohta alkavaa lokakuuta! 

💞