Ovi mökkikauteen on avattu

Kevät etenee pikku hiljaa ja säiden lämpeämistä odotellaan edelleen kovasti.

Yksi kevään etenemisen etappi itselleni on mökkikauden avaus,

jonka teimme eilen.

Talven aikana on tullut uusia lukijoita. Heille muutama sana blogini taustasta.

Blogini nimi, Tau(v)onpaikka  muotoutui kahdesta asiasta.

Tämä harrastus merkitsee minulle taukoa ja pysähtymistä

 tärkeiden asioiden muistiin merkitsemiseen.

Taustalla on myös meidän mökki, 

joka on meille tauon, touhuamisen ja voimautumisen paikka.

Blogini alkuvaiheissa kirjoitin blogin nimestä täällä, klik. 

Elikä nyt on se aika vuodesta, 

että näitä mökkipostauksia tulee vähän enemmän.  

Postauksia mökiltä löytyy tunnistesanalla "tauvonpaikka".

Avasin mökkikauden osaltani 

ulko-oven ja pihasaunan edustan haravoinnilla

 sekä eteisen siivoamisella. 

Siinä touhutessa oli mukava verestellä muistoja ja katsella menneisiin kesiin myös esineiden kautta.

Olen edelleen niin mielissäni tuosta farkuista virkkaamastani matosta, 

jonka tein muutama vuosi sitten.

Se on kuin taivaan sini tai meren laineiden välke. 

Se pysyy paikallaan ja liatkaan ei hevin näy. 

~~~~~~

Käsitöistä tekemien taulujen alla on ollut menneinä vuosina monenmoisia huonekaluja.

Nyt minun teki mieli saada siihen istuskelupaikka,

jossa voisin lueskella, tehdä käsitöitä 

tai vain olla ja katsella ruutuikkunoista pihalle.

Tämä nurkkaus tuntui hyvälle tulevaa kesää ajatellen,

joskin kävi mielessä, että tuleeko siitä helposti takkien laskupaikka.

Tuolin toimivuus jää nähtäväksi! 

Suuri osa eteisessä olevista monen sävyisistä ruskeista pulloista 

 löytyi aikanaan navetan takaisesta tunkiosta ja puojeista. 

En ole osannut luopua niistä näiden 29 mökkivuoden aikana. 

Pullot kuuluvat vahvasti tähän miljööseen ja ovat osa mökin historiaa. 

Pullot ja purnukat ovat koristeita, 

mutta myös käyttöesineitä.

Pidän niissä kukkia ja välillä niissä voi palaa kynttiöitä.

Eilen ihailin monta kertaa tätä kaunista tuvan ovea, 

joka on keskeinen osa mökin historiaa.  

Sitä on avattu lukemattomia kertoa sitten 1940-luvun.

Viime kesän alussa kävimme nitmittäin keskustelua tästä ovesta ja sen tulevaisuudesta. 

Hän olisi halunnut siihen energiataloudellisista syistä ehkäpä jopa uuden oven

ja minä arvatenkin halusin ehdottomasti säilyttää tämän vanhan, alkuperäisen.

Päädyimme kompromissiin.

Ovi maalattiin kesän lopulla ja 

Hän naputteli talvikautta varten oven sisäpuolelle

finnfoamista ja levystä tiiviin lämpöoven.

Osa eteisen kauneutta ja "vanhuutta" saatiin säilytettyä 

ja lämpötaloudellisuuskin hoitui! 

Tuvasta löytyi viime syksynä pihasiivouksen aikaan kieputtamani humalakranssi. 

Voimakas punasävy oli haalistunut, mutta jämäkkyys oli säilynyt.

Niin käy monesti muistoillekin, että aika kultaa tai häivyttää sävyjä.

Ripustin tuon menneen kesän muiston  uuden kesäkauden tervetulotoivotukseksi. 

~~~~~~~~

Vanha ja uusi,

mennyt ja tuleva tervehtivät täällä sulavasti toisiaan.

Täällä on tehty paljon ja paljon on vielä tekemättä

-ja jää tekemättä.

Tämän kevään ensimmäiset,  leppoisat vanhan pihasaunan löylyt maistuivat.

Pikkuhiljaa  mennään kesää kohti 

-tutusti ja toisaalta tunnustelen.

Västäräkki ei ollut vielä tullut pihapiiriin.

Sitä kaipailin, saatika sitten pääskysten lentoa,

kun istuin uudella "tähystyspaikallani" eteisen nurkassa.

Mukavia toukokuisia päiviä Sinulle!

Miltä sinun kevääsi tuntuu?