Kevättären viesti

Ens kevättären viestin toi 

tänne tyttö pienoinen,

tuo sinisilmä sievin 

ja sisko vuokkojen.

Toi sylin kukkakukkuran 

ja päivän riemun rikkahan.

Ja hangetkin jo häviää 

kuin koittais kevätsää.

Tämä vanha kevätlaulu sopii ihanasti kuvaamaan  viime päivien tunnelmaa. 

Lomamme toiseksi viimeisenä yönä ihana elämän uutinen saavutti meidät;

odotettu ja kaivattu pienokainen on syntynyt. 

Onneksi on kuvaviestit ja videopuhelut,

että pääsimme heti tutustumaan pieneen

ja jakamaan ilon nuoren perheen kanssa.

Tänään kukan siemeniä kylväessäni muistui mieleeni 

Elli Hentilän runon sanat:

Minussa kohisee kevät,

aukenevat silmut 

soittavat luomisen laulua.

Minuun piirretty pienten varpaiden kuvat 

kuin multaan,

auringon valaisemaan. 

~~~~~~

Otin jo esille Nalle-langasta neulomani villapeiton.

Toivottavasti piakkoin pääsemme katsomaan tätä pientä,

joskaan se ei ihan iltaseltaan onnistu.

Kolme sydäntä:

pienokainen, äiti ja isä

tai 

me kolme naista sukupolvien sydänten ketjussa.

❤❤❤

Minusta tuntuu, että "kynä tökkii tänään".

Yksi kirjoitus katosi jo bittiavaruuteen ja muutenkin sanat ovat hukassa.

Ehkä nyt ei olekaan sanoja kuvaamaan sitä mitä tunnen  mummuna. 

Olen sanaton tästä kaikesta.

Hänestä, joka on lahja. 

Hänestä, joka tuli ja täytti tyhjän sylin.