Kuin jälkiä lumessa

Maaliskuu ja kevät kolkuttelevat jo ovella.

Pitänee kiireesti postata tänne nuo tammikuiset

#sukkalaatikkosukat2023 -haasteen sukat,

että pysyy jonkinlainen roti tässä haastehommassa.

Tammikuun haaste oli neuloa sukat lankavarastosta 

löytyvästä langasta.

Näillä sukilla tulee hoidettua myös

 #epäkeräkal -haasteen rasti,

-ja jos sattuu olemaan joku "epämääräinen kerä" -haaste,

 niin siihenkin voisin osallistua.

Purkautunut kerä on Seitsemän veljestä -lankaa,

jonka vyötteestä ei näkynyt enään jälkeäkään.

Näiden sukkien kuvion tarina juontuu pieniin tumppuihin,

peukalottomiin vauvalapasiin,

jotka äitini on neulonut minua odottaessaan.

Hellyttävää on, että hän on säästänyt 

nuo pienet lapaset kaikki nämä vuosikymmenet.

Kuvio ei ole mikään erikoinen eikä vaikea.

Se on oikean ja nurjan silmän leikittelyä, 

jolla äiti oli saanut tumppuihin aikoinaan elävyyttä

ja kuviollista pintaa.

Halusin jäljentää kuvion talteen näihin sukkiin; 

muistoksi tumpuista ja äidinrakkaudesta.

Myös muistoksi siitä, 

että äiti on iät ajat ottanut talteen malleja valmiista lapasista ja sukista.

Hän on saattanut ostaa kirppikseltä kauniskuvioiset lapaset vain malliksi ja 

saadakseen haasteen tehdä  samanlaiset.

Neuloessa minulle tuli mieleen,

että nuo  valkeiden sukkien nurjat silmukat ovat 

kuin jälkiä lumella

tai muistojen helminauhoja.

🤍🤍🤍

Siinä kuusikymmentä vuotta sitten luotu "malli"

jatkaa matkaansa.