12. kesäkuuta 2021

Diy juuttinarukranssi virkkaamalla


Lauantaiaamun kesäinen tuulahdus sinulle.
Meillä on tänään omenapuun kukkasadepäivä.
"Jostakin yhtäkkiä ilmaantunut" tuuli riepottelee kauniit kukat nurmen katteeksi.
Harmi, kun tuo omenapuun kukinta on muutenkin niin lyhytaikainen.

Kesän alku on ollut lämmin
ja tuntuu, että kaikki kukat ovat etuajassa ja kukkivat yhtäkkiä
niin luonnossa kuin puutarhassakin.

Aikoinaan keräsin niittyleinikkejä isojakin kimppuja maljakoihin ja koreihin
 talven väriksi ja iloksi,
sillä niitä on nopea poimia ja niittyleinikki säilyttää kauniisti värinsä kuivattunakin.

Siitä muistosta ja kaapin perukoilta löytyneistä juuttilankakeristä
lähti muotoutumaan tämä juuttikranssiajatus,
rouhean narun ja herkän leinikin yhteensovittaminen.
.




Virkkasin kranssin rautarenkaan päälle
ilman mitään suurempia suunnitelmia ja ohjeita.








Ajattelin, että pujottelen kranssin ympäri pieniä niittyleinikkikimppuja.

Yllätyksekseni niittyleinikit alkavatkin olla kukintansa loppupuolella tässä meidän pihapiirissä 
ja niiden kukat olivat jo kovin avonaisia eli ei enää parhaita mahdollisia kuivattavaksi. 

Toteutin kuitenkin osittain tuon saamani"päähän pistoni"
 ja ajatukseni  kuivattaa leinikkejä kranssin kehällä.
Katson, miten ne kuivaa ja asettuu siihen
tulevien kesien kokemukselliseksi vinkiksi ja  tiedoksi.




Tätä virkkaamaani kranssia voin toki hyödyntää muutenkin ja myöhemminkin

 joko pujottelemalla siihen joitain muita kukkia kuivamaan
tai lisäämällä helmiä virkkauksen lomiin
tai laittamalla keskelle roikkumaan jonkun kivan koristeen.


Yhdenlainen kranssi tämäkin.
Ja minä tykkään kaikenlaisista kransseista.

Ja juuttinarusta.
Tästä tuli kaveri eteisen lampunvarjostimelle,
jonka virkkauksesta nämä narukerät itseasiassa jäivätkin.




Tämän kranssiajatuksen toteuttaminen oli minulle myös yhdenlainen tunteiden työstäminen.
Elämässä on aina karuuden ja kovuuden
sekä vaikeuksien rinnalla vastapainona jotain kaunista herkkää. 
Toivottomuuden rinnalle löytyy toivoa,
suruun iloa, 
arkeen juhlaa.

Se, miten nuo niittyleinikin herkät, voimakkaan keltaiset kukat kuivahtavat 
tuohon karhean narun pinnalle, jää nähtäväksi.
Yksi on kuitenkin varmaa, että siihen ne käpreentyvät,
 liki toisiaan,
rouhea ja herkkä.
Tämän aurinkoisen kesäpäivän tunteiden muistoksi.


💛💛

Nyt on monenmoista "värkkiä" tarjolla askarteluun ja sisustamiseen.
Viikonlopun iloa ja luonnon voimaannuttavia hetkiä Sinulle. 



















 

5 kommenttia:

  1. Aivan ihana siitä tulikin ♥. Keltaiset pikkuauringot tekee kesätunnelmasta täydellisen.
    Lämpöisiä juhannuksen aluspäiviä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa! <3 Kesän pienet auringot siivittävät näitä päiviä ja juhannusta päin mennään!

      Poista
  2. Tulipa siitä kaunis! Ihana idea! Kerropa sitten, miten niittyleinikit kuivuivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kaunis edelleenkin. Tosin kukat ovat tietenkin pienentyneet, mutta suloisesti kuivaneet sijoilleen. Tykkään edelleenkin tästä ajatuksesta ja ideasta.

      Ehkä arjen tullen kerään leinikkejä ja laitan paksummat kimput leinikkejä ympäri kranssin.
      Tämä idea näkyi toimivan äkkiseltään ihan hyvin, kun vaan huomioi kukkien kutistumisen kuivamisen myötä.

      Voisin lisätä myöhemmin tänne "kranssi kukkien kuivettua" -kuvan.

      Poista