Vaniljakiisseliä ja pakastemarjoja

Vietimme äsken arjen juhlahetken.

Tytär oli nimittäin tullut yhtäkkiä, yllättäen

pistäytymään täällä kotona.

Pitkästä aikaa. 

Jotenkin se tuntui oikeasti siltä, että ei olla nähty aikoihin.

Pari kuukautta tuntuu puolelta vuodelta tämän karanteenin mittakaavassa.

Vaniljakiisseli ja pakastemarjat olivat toivomus iltahetkeen.

Vaniljakiisselin keittäminen peruskattilalla on minusta melkoinen taitolaji,

sillä maito meinaa tarttua kattilan pohjaan.

Totesin, että seuraavaan valkokiisselikertaan mennessä 

pitää olla hankittuna hommaan asianmukainen kattila.

Mutta onnistuin tänään! :)

Netissä on hyviä ohjeita,

mutta minä olen tottunut keittelemään vaniljakiisselin ilman kananmunaa näillä suhteilla

litra maitoa

desi perunajauhoja

vaniljasokeria ja hienosokeria maun mukaan.

Vispaan veteen liuotetut perunajauhot sekä sokerit kylmään maitoon

ja hämmennän tasapohjaisella kauhalla/lastalla  seosta kiehahtamiseen asti.

"Hyvvää oli", tuumasi poika.

"Kylläpä maistuikin hyvälle", totesi tyttö.

Pikkuisen jäähdytetty vaniljakiisseli ja kylmät marjat ovat oiva makuyhdistelmä.

Tätä perinteistä kiisseliä voisinkin keitellä useammin pakastemarjojen kaveriksi

tai kerrostaa marjakiisselin kanssa jälkiruoka-astioihin,

kun pakkasessa on vielä marjoja makusteltavaksi asti.

Siis sitten kun on se paksupohjainen maitoruoille sopiva kattila ostettuna.

Minkälainenhan olisi hyvä?

Olipa se ihana piipahdus.

Pieni hetki yhdessä

-onnen tuokio.

Pianon sulosoinnut jäivät ilmaan väräjämään

ja laulujen sanat soivat mielessäni.

Ikävä helpotti, 

muttei se loppunut.

💗