Vauvojen tilkku-ja neulepeitto

Vauvauutiset on aina ihania elämän uutisia.

Ja ihanaa on myöskin elää odotuksessa mukana

ja verestää siinä rinnalla omia muistoja.

Ystäväperheeseemme syntyi toissa viikolla pikkuruinen tyttövauva.

Meistä tulee vauvan kummeja.

Tai oikeastaan sellaisia ystäväkummeja tai kummiystäviä,

sillä heidän kulttuurissaan/uskonnossaan ei ole virallista kummi -käsitettä.

Ompelin tälle vauvalle 70x70 cm vaaleanpunaisen tilkkupeiton.

Laitoin puuvillakankaiden väliin ohuen fleecekankaan, 

joka pysyy paikoillaan reuna- ja sydäntikkauksella.

Kerrattain vilautin teille sitä kolmion mallista neuleen alkua ja arvuuttelin, mikä tästä mahtaa tulla.

Se oli neulepeiton alku.

Tein peiton pidennetyllä helmineuleella   

ja se on nimetty maaliskuun vauvalle, lapsenlapsellemme.

Villaisen peiton tein kulmasta kulmaan

niin kuin nämä edellisetkin vauvojen peitot, klik ja klik .

Peite aloitetaan kolmella silmukalla

ja joka kierroksen alussa lisätään silmukka ja 

sopivan leveyden jälkeen kavennetaan silmukka kierroksen alussa.

Minusta on kivempi tapa edetä näin kuin neuloa ihan kantikkaana.

Näiden molempien peittojen tekeminen oli ihanaa puuhaa.

Siinä ommellessa ja neuloessa ajatukset viipyilivät odottavien äitien

ja äidissä olevien pienten luona.

Ja heidän perheissään.

On ollut niin ihanaa nähdä molemmissa perheissä odottamisen ilo.

<3

Lapsenlapset ovat päässeet kivasti mukaan vauvan odotukseen

He ovat seuranneet Play -kaupasta löytyvän sovelluksen avulla vauvan kasvua.

He ovat pitäneet mummua ja pappaakin ajan tasolla:

vauva on ollut mm. paprikan, kiinankaalin ja melonin kokoinen 

eli ihanan konkreettisia ja lapsentajuisia vertailukohtia se sovellus on antanut.

Muistelin tässä, miten äitini  aikanaan kääri nuorempia sisariani kapaloon.

Ja napakkaan kääröön vauvat laitettiinkin 70-luvun vaihteen oppien mukaan.

Näiden peittojen kanssa puuhatessa muistelin  myös oman esikoiseni pientä vauvapeittoa,

jonka äitini ompeli hänelle lämmikkeeksi.

Se oli valkoista, pehmeää flanellia,

jossa oli sinisiä pieniä kukkia.

Se kulki vauvalta vauvalle

ja vielä löytyy tuolta vaatehuoneesta rakkaiden muistojen joukosta. <3

Maalisvauvan iskän mielestä harmaa villainen peitto on "makia" ja 

kuulema sellainen pitäisi olla jokaisella vauvalla, että tarkenee täällä kylmässä.

Tottahan on, että peittoon kääriminen ja kietaiseminen tuo vauvalle lämmön lisäksi myös turvaa. 

Peitto jäsentää vauvan kehontuntemusta pitkän kohtumatkan jälkeen.

Peitto, lämmin pesä on yhdenlainen hoitava kokemus.

"Odotuksesta,

vaivasta,

lahjaksi pala kauneinta taivasta."

<3

Toinen peitto pääsee piakkoin jo käyttöön.

Toisen vauvan syntymää varromme jännityksellä;

 milloin se h-hetki sitten onkaan.

Odottavan mummunkin aika on pitkä! <3