Laskiaissunnuntain tunnelmia ulkona ja sisällä

Tänä päivänä aurinko on hellinyt meitä pilvettömältä taivaalta.

Näin sunnuntaina sen valosta ja sen tuomasta ilosta 

ehtii nauttimaan aivan eri lailla kuin työpäivinä.

Ja toki sen piristävän voimankin tuntee erityisellä tavalla monien harmaiden päivien jälkeen,

kun pilvet ovat roikkuneet matalalla ja vettä on satanut vuoron rännän kanssa.

Luonnon valo merkitsee minulle paljon. 

Minua kiehtoo aina uudelleen tuo valon ja varjon yhteinen liitto,

saumattomuus,

valon ja varjon leikki ja 

niiden yhdessä muodostama kauneus.

Otin  jo heti aamulla muutaman kuvan kuvan tässä kotona,

kun aamuaurinko venytteli säteitään huonekaluihin ja toi kauniita varjoja seinille.

Se valo läikähti oikein sydämen sopukoissa

ja mielessä tuntui jo niin keväinen, voimaantunut olo.

Se toi iloa lähenevästä keväästä.

Kävimme mieheni kanssa pienen kävelylenkin meren rannassa.

Yöllinen lumisade oli puuteroinut maiseman kevyeen valkoiseen peitteeseen.

Kuin tomusokeria olisi siivilöity kuusten oksille ja varpujen päälle.

Koivujen oksissa kimalteli vesihelmet,

kun aurinko sulatti lunta ja valonsäteet taittuivat riippuviin pisaroihin.

Oli huikaisevan kirkasta ja kaunista.

Meri velloi kauenmpana vapaana

ja rantaan oli kasautunut paksuja jäätelejä.

Harmittaa, kun talviset retket lähisaariin jää nyt käymättä.

Jäälle pääseminen on nimittäin aina merkittävä kevättalven kohokohta ja talvinen elämys.

Ympärilleen katsellessaan voi aina nähdä jotain kaunista ja kokea jotain uutta.

Meren sylistä löysin jääpalloja,

jotka näyttivät hiotuvan  veden liikkeessä ja toisiaan vasten hankautuessaan.

En ole nähnyt ennen tällaisia kauniita jäähelmiä, 

jotka olivat  kuin kotoisat Helmi-vellin suurimot siinä vedessä liikkuessaan ja 

"meren kattilassa kiehuessaan".

Otin jäähelmistä videonkin, mutta harmikseni en saanut sitä jaettua tänne.

Yksinäinen kaisla,

menneen kesän vihreys

seisoi kanssamme rannalla.

Tuulen tuiverruksessa,  lumi-ja vesisateen vuorottelussa, 

 epävakaassa talvessa on menty tähän laskiaissunnuntaihin.

Mutta siinä  helmikuista merenrantaa ihmetellessämme 

auringon myötä näimme jo kevään,

sulan maan,

hiekkarannat,

aaltojen vaahtopäät ja lintujen lennot meren yllä.

Joku on toki ennustanut takatalvea,

 lumikinoksia ja kaikkea muuta epämukavaa.

Lumiset ajatukset vaan eivät juuri nyt sovi  kevääseen orientoituneeseen pääkoppaani.

~~~~

Laskiaissunnuntain tunnelmissa 

ainakin ajatuksen ja kalenterin tasolla.

Ei ole mäenlaskua ja ilman laskiaispullaakin ollaan tänään,

kun nekin on etukäteen syöty.  ;)

Helmikuisten päivien iloa Sinulle ja 

tervetuloa uusin lukijani tänne Tau(v)onpaikkaan! <3