23. helmikuuta 2020

Laskiaissunnuntain tunnelmia ulkona ja sisällä



Tänä päivänä aurinko on hellinyt meitä pilvettömältä taivaalta.

Näin sunnuntaina sen valosta ja sen tuomasta ilosta 
ehtii nauttimaan aivan eri lailla kuin työpäivinä.

Ja toki sen piristävän voimankin tuntee erityisellä tavalla monien harmaiden päivien jälkeen,
kun pilvet ovat roikkuneet matalalla ja vettä on satanut vuoron rännän kanssa.


Luonnon valo merkitsee minulle paljon. 
Minua kiehtoo aina uudelleen tuo valon ja varjon yhteinen liitto,
saumattomuus,
valon ja varjon leikki ja 
niiden yhdessä muodostama kauneus.

Otin  jo heti aamulla muutaman kuvan kuvan tässä kotona,
kun aamuaurinko venytteli säteitään huonekaluihin ja toi kauniita varjoja seinille.
Se valo läikähti oikein sydämen sopukoissa
ja mielessä tuntui jo niin keväinen, voimaantunut olo.
Se toi iloa lähenevästä keväästä.



Kävimme mieheni kanssa pienen kävelylenkin meren rannassa.
Yöllinen lumisade oli puuteroinut maiseman kevyeen valkoiseen peitteeseen.

Kuin tomusokeria olisi siivilöity kuusten oksille ja varpujen päälle.
Koivujen oksissa kimalteli vesihelmet,
kun aurinko sulatti lunta ja valonsäteet taittuivat riippuviin pisaroihin.

Oli huikaisevan kirkasta ja kaunista.



Meri velloi kauenmpana vapaana
ja rantaan oli kasautunut paksuja jäätelejä.

Harmittaa, kun talviset retket lähisaariin jää nyt käymättä.
Jäälle pääseminen on nimittäin aina merkittävä kevättalven kohokohta ja talvinen elämys.


Ympärilleen katsellessaan voi aina nähdä jotain kaunista ja kokea jotain uutta.

Meren sylistä löysin jääpalloja,
jotka näyttivät hiotuvan  veden liikkeessä ja toisiaan vasten hankautuessaan.
En ole nähnyt ennen tällaisia kauniita jäähelmiä, 
jotka olivat  kuin kotoisat Helmi-vellin suurimot siinä vedessä liikkuessaan ja 
"meren kattilassa kiehuessaan".

Otin jäähelmistä videonkin, mutta harmikseni en saanut sitä jaettua tänne.


Yksinäinen kaisla,
menneen kesän vihreys
seisoi kanssamme rannalla.

Tuulen tuiverruksessa,  lumi-ja vesisateen vuorottelussa, 
 epävakaassa talvessa on menty tähän laskiaissunnuntaihin.

Mutta siinä  helmikuista merenrantaa ihmetellessämme 
auringon myötä näimme jo kevään,
sulan maan,
hiekkarannat,
aaltojen vaahtopäät ja lintujen lennot meren yllä.

Joku on toki ennustanut takatalvea,
 lumikinoksia ja kaikkea muuta epämukavaa.
Lumiset ajatukset vaan eivät juuri nyt sovi  kevääseen orientoituneeseen pääkoppaani.

~~~~

Laskiaissunnuntain tunnelmissa 
ainakin ajatuksen ja kalenterin tasolla.
Ei ole mäenlaskua ja ilman laskiaispullaakin ollaan tänään,
kun nekin on etukäteen syöty.  ;)

Helmikuisten päivien iloa Sinulle ja 
tervetuloa uusin lukijani tänne Tau(v)onpaikkaan! <3





8 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia ja ihanat meri maisemat! Me asutaan peltojen keskellä! Minua aina jaksaa naurattaa meidän 3-vuotiaan ihmettelyt kuukausista, kun hän on meidän Helmi tyttö, kun joku aika ihmetteli milloin on ison siskon kuukausi...kun hänellä tosiaan on oma kuukausi Helmikuu!T: Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa,
      niinpä se tosiaan on, että Helmi-tytöllä ja Touko-pojalla on omat kuukaudet. Lapset hoksaa. Tietääkö Helmi sitä Helmi-velliä? Se perunasuurimopuuro on ollut välillä meillä kovastikin keitettyä puuroa. Aikansa kutakin.

      Poista
  2. Voi upeus millaisia kuvia! On tämä kyllä ollut outo talvi, kun helmikuussa on ihan kuin olisi toukokuu jo menossa:) Mukavaa sunnuntai-iltaa♥

    VastaaPoista
  3. Hienot maisemat! Toivottavasti ennustukset lumikinoksista ja takatalvesta eivät toteudu, kyllä mieli nyt olisi jo niin kevättä kohti.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennustukset toteutuivat. Lunta ja pakkasta on tullut! No, parempi nyt kuin sitten toukokuussa...

      Poista
  4. Kyllä on keväiset kuvat. Minä kyllä olen koko talven odottanut lunta ja odotan yhä. Riemu oli lasten kanssa yhteinen, kun lähdimme lomareissulle ja pääsimme lumirajan yli. Kyllä oli kiva eilen ulkoilla lumisessa maisemassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te olette kyllä reippailleet siellä. Hiihtäminen ei ole oikein meidän juttu, kun talvet täällä rannikolla ovat niin vaihtelevia, että hiihtokärpäsen puremaa ei ole päästy tuntemaan.
      Nyt meillä on kyllä talvisen valkoista ja kylmää täällä. Että vaihtelevaa, sanoisin.

      Poista