11. marraskuuta 2019

Talvinen maisema



Luonto oli pukeutunut juhlapukuunsa viime viikonloppuna.
Kaikkialla oli niin kaunista, valkoista, puhdasta.
Lumi oli kuorruttanut lapsuuteni kotimaiseman ja muistojeni paikoilla oli lumihuntu yllään.

Äiti oli laittanut rakkaasti lyhdyn palamaan tiehaaraan tuikuttamaan valoa,
kuin majakaksi kotisatamaan.<3



Lähinaapuri on nykyään tyhjillään talvisaikaan,
mutta tutut rakennukset pilkistivät sieltä peltosarkojen päästä,
lumipuiden katveesta.
Oli aamuinen sininen hetki.
Täydellinen kauneus ja muistojen palo ympäröi minut.


Näillä pelloilla olen hiihdellyt ja kestohangilla juoksennellut.
Ajatukset suihkivat lapsuuden talvisiin puuhiin,
potkukelkkailuun, lumihankeen tehtyihin kotileikkeihin, 
karhunrinkiin, lumiukkoihin ja -akkoihin.


Kotipihan puut nuokkuivat lumen alla jo perjantaina saapuessamme.
Yöllä satoi lunta lumitöiksi asti ja 
uusi lumi houkutteli ulos katselemaan ja kuulostelemaan talvista luontoa.


Katselin Kotipuroa, kotiani ja kotipihaani eri kulmilta.
Kävin kävelemässä talvista raittia pitkin kirkolle päin.

Tämän tien reunat ovat tuttua tutumpia,
sillä tästä kuljin aikanaan hakemaan maitoa läheisestä maatalosta.
Muutaman kerran maitopääläri kaatui liukkaalla kelillä
ja joskus pelottikin, sillä silloin ei katuvaloja vielä ollut.

Tänä aamuna tiellä oli paljon lunta
ja jouduin oikein tarpomaan lumen seassa.
Ilokseni kuulin jossain vaiheessa tutun aura-auton äänen
ja näin miten lumi lensi aurasta kaarella kuin ennen vanhaan ojan penkalle
ja tienhaarassa piti tehdä lumityöt uudelleen.



Puustellinmäki.
Minun mäkeni.
Nyt aikuisen silmin katsottuna melko tasainen tienoo. ;)
Siitä laskin lapsena mäkeä suksilla, pulkalla. muovipussilla ja 
pahvilla.

Sieltä näkyi koti ja kodin valot. 
Siellä ne pilkoittivat viikonloppunakin kutsuvasti.



Kuura oli kaunistanut joka sopen,
kaikki pinnat.


Pyykkinarut olivat kuin paksut lumiköydet.


Lintulauta oli saanut lumimyssyn ja talipallon ympärille oli muovautunut lumilintu.


Olin kotona.
 Lapsuuden maisemissa,
joka oli tällä kertaa kuin talven ihmemaa.

Isänpäivän aatto,
isän ikävä,
mieheni tädin hautajaiset.

Maiseman yllä lepäsi yhtäaikaa kiitollisuus olleesta,
mutta myös kaipaus ja luopumisen kipu.

Ja päällimmäisenä ilo, että kotona on vielä äiti.
Että on paikka,  mihin voi palata.
<3













11 kommenttia:

  1. Kaunista talvista maisemaa siellä jossakin, ja kaunista tarinaa,
    täällä rannikolla ei lunta ole yleensä tullut kuin tammi tai helmikuussa vasta, viime talvena pääsi vähän aikaa hiihtämään pelloille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä talvinen maisema sijoittui isänpäiväviikonloppuna Pyhäjärvelle tuonne nelostien Oulu- Jyväskylän keskivaiheille.
      Talvinen maisema ei ole rannikolla itsestään selvyys. Nyt kylläkin täällä Perämeren pohjukassa olemme saaneet nauttia valkeasta marraskuusta, joskin säätiedotuksen mukaan vesisadetta on tulossa. Toivottavasti ennuste ei pidä paikkaansa!

      Poista
  2. ♥️♥️♥️

    Kauniita talvisia maisemakuvia 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eerika, nämä olivat tämän talven ensimmäiset lumikuvat ja siksikin varmaan erityisen kauniilta ja erityiseltä tuntuvia. Toki kotiseutu tuo ekstralisän minulle kuvien tunnelmaan! <3
      Kiva, kun olet ehtinyt käydä täällä piipahtamassa. <3

      Poista
  3. Ihanat talviset maisemat! Ja mukavia lapsuusmuistoja kirjoitit.
    Kyllä lumi valaisee kivasti, täällä harmaata ja sateista, onneksi välillä on ollut pikkupakkasta ja hiukan luntakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria,
      jotenkin siinä lauantaiaamun hiljaisuudessa ja tunnelmassa oli tilaa muistoille. Tuttu tienoo puhutteli vahvasti ja lapsuuden touhut olivat voimakkaasti läsnä.

      Lumi tuo kyllä ihanaa valoa pimeyteen.Toivottavasti tekin saatte kohta pysyvämmän lumen ilon luoksenne. <3

      Poista
  4. Kauniita kuvia.
    Ja ihana, koskettava postaus. 💖

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Maikku <3
      Kiitos kauniisa sanoistasi.
      Nämä kuvat olivat kyllä täynnä talvea ja tunnetta!

      Poista
  6. Kaunista! Täällä vaan vettä sataa kuin saavista kaataen..

    VastaaPoista