24. marraskuuta 2015

Joulun tulo voi ahdistaa

Niin joulu taas joutuu
ja tutun joululaulun mukaan "niin hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen".


Joululla on kuitenkin  myös nurjakin puoli.
Joulunaika ei ole kaikille ilon aikaa ja rakkauden juhlaa,
vaan monella arki jatkuu joulujuhlasta huolimatta.
Jouluna monen elämän arjen karuus korostuu entisestäänkin.

 Aamukahvilla postia lueskellessani
yleisökirjoituksista aivan kuin "hyppäsi" silmiini otsikko
 "Joulun tulo ahdistaa".
Siinä yksinäinen ihminen peilasi omia tuntemuksiaan lähestyvän joulun alla.



Tämä ihminen on kulkenut ajatuksissani koko päivän.
Kirjoitus oli yhden ihmisen hätähuuto ja siihen voi yhtyä tänä aikana moni muukin.
Ei ole läheisiä ihmisiä; ei sukulaisia, ei ystäviä.
Ei ole paikkaa, missä jakaa joulun iloa yhdessä toisten kanssa.
Ei ole rahaa  laitella joulua itselle, ostaa jouluruokia,  matkustaa sukulaisten luo.

Joulu on perinteisesti yhdessäolon ja muistamisen aikaa.
Se aiheuttaa monelle henkistä tuskaa, jopa fyysistä kipuakin.
Lääkäripäivystykseenkin tulee joulun aikaan ihmisiä,
joita yksinäisyys saartaa ja saa sydämen kipuilemaan.
Siellä on kellon ympäri joku, joka kuuntelee,
on hetken rinnalla, ottaa osaa sydämen todelliseen ja viitteelliseen kipuun.

Päivän mittaan olen ajatellut myös niitä perheitä,
joissa eletään taloudellisesti tiukasti.
Elämä on tuonut sairautta ja monenlaisia ristiriitoja.
Joulun laittaminen, jouluun liittyvä perhekeskeisyys ja yhdessäolemisen
haasteet voivat jo etukäteen pelottaa.

Joulunalusaika on usein sähäkämpää aikataulullisestikin.
Perheellisen ja yksinäisen jouluun liittyy monenlaisia tunteita ilosta stressiinkin.
Jouluun liittyvät monet rituaalit tuovat "pitäisi" -paineita.
Joulusiivous on joillekin laaja käsite kaikkien kaappien siivouksesta saunanpesuun,
Aika ja voimat eivät tunnu riittävän.

On joulukorttien postituspäivän takaraja, 
joulujuhlia niin ihania kuin ne ovatkin 
joskus viikollakin ilta illan jälkeen, perättäisinä viikonloppuina.
Itsenäisyyspäivään liittyy kauniita juhlia ja pysähtyminen senkin teeman ääreen on tärkeää. Kauneimmat joululaulutkin olisi ihana keretä laulaa ja ja...


Joulu tuli aikanaan yksinkertaisena, kauniina.
Vanhemmat ja pieni, avuton joulunlapsi seimen oljilla.
Siinä oli läheisyys ja lämpö, joulun ilo.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Elli Hentilän -joulurukouksen säkeet ovat tulleet tänä marraskuisena päivänä mieleeni:

Isäni,
sitä pyydän taas jouluvalojen syttyessä,
että saisin olla kutsuva jouluvalo
yltäkylläisyyden yöhön
ja lämmin liekki lähimmäisilleni...

Haastan tämän joulun alla itseni ja sinut miettimään ja huomaamaan lähellä olevan ihmisen,
 jonka joulunalusaikaan ei ole syttynyt vielä yhtään tähteä, ei yhtään kynttilää.
Jonka sydän värisee kylmästä, yksinäisyydestä
tässä yltäkylläisyyden ympäröimässä maailmassa.

Pieni kädenojennus, muistaminen, kohtaaminen.
Joulukortti sille, jonka ajattelet niitä vähiten saavan,
puhelu ystävälle, joka ajan myötä on jäänyt taka-alalle.
Joulupuuro ja joululaulujen laulaminen vanhuksen kanssa.
Lämpimäisleipä tai  kuivakakku on monesti tervetulleempi joulutervehdys
 kuin kauneinkaan kukkakori tai koreinkaan suklaarasia.
Leipomapäivän terveinen  tuo mukanaan kättesi kosketuksen,
kodin lämmön ja tuoksun ja lämpimän ajatuksen.




Kertokaapa minulle ja muillekin vinkiksi,
mitä ihanaa voisimme tehdä, jotta mahdollisimman moni saisi kokea jouluniloa ja lämpöä.
Oikea jouluilo ei ole sidoksissa rahaan eikä materiaaliin, vaan sydämen jouluun. 

"Tule rakkaus ihmisrintaan, tule lahjana joulun tään."

-Kaisu-



16 kommenttia:

  1. Ajatuksesi ovat niin kauniita ja pistävät miettimään. Enpä ole vielä tänä joulunalusaikana pysähtynytkään miettimään niitä, joiden joulu ei ole yhtä odotettu ja lämmin kuin monen muun. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että joulu on ihana juhla,
    eikä siitä saisi ottaa stressiä, eikä tehdä siitä kaupallista materiaalista juhlaa. Lasten kanssa olemmekin aina pysähtyneet miettimään joulun varsinaista merkistystä, vaikka niin mukavia ovatkin lahjat, herkut ja jouluruoat... Vaan eipä sitä joulumieltä olisi lainkaan jos ei pysähtyisi ja hiljentyisi varsinaisen asian äärelle. kiitos tästä kauniista ja pysäyttävästä kirjoituksesta ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Essi ajatuksistasi! <3
      Kirjoitin aikalailla intuitiolla tekstin ja laitoin jakoon. Nämä ajatukset nousivat tänään voimakkaasti esiin mielessäni. Jouluna toivoisi kaikilla olevan hyvän mielen. Elämässä ei kuitenkaan ole tasa-arvoa tässäkään asiassa.:/

      Mll:n joululahjapuu on yksi ihana juttu, jonka kautta voi lastenkin kanssa asiaa avata. Sieltä voi valita lahjansaajan ja ostaa hänelle joululahjan. Näin voi ilahduttaa jonkin perheen lasta.

      Lapseni kysyi, miksi kirjoitat näin murheellisesta asiasta. Joskus on tarpeellista pysähtyä ja ajatella toisesta näkövinkkelistä. Tänään sen avasi lehteen kirjoittanut ihminen, joskus koskettava elämäntarina.

      Joulun valmistelun iloa Sinulle ja perheellesi! <3

      Poista
  2. Tämä on niin totta. Jos omassa tuttavapiirissä on yksinäinen ihminen, voisihan hänet pyytää joulukahville jonain joulunaluspäivänä tai vaikkapa joulupäivänä tai tapanina. Tai vaikka aattona. Eihän joulun tarvitse niin perhekeskeinen olla, ettei siihen muita mahdu. Jouluna minusta on erityisen tärkeää lähimmäisen kohtaaminen. Tänään ajattelin käväistä katsomassa erästä yksinäistä kehitysvammaista ihmistä, joka pelkää joulun tulemista juurikin sen vuoksi, että on niin yksin. "Kun ei ole töitäkään", hän sanoo. Ajattelin viedä tuliaisena kauniin joulukalenterin.Toivon, että joulukalenterin luukut hoksauttavat, mitä kaikkea muuta joulu on kuin perhekeskeisyyttä. Valoa, kynttilöitä, kauniita tavaroita, Jeesus-lapsi. Niistä saa ja voi nauttia yksinkin. Ja että vaikka on yksin, niin silti yksinäinenkin on ajatuksissa toisen sydämessä. Tällaisia haja-ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania haja-ajatuksia! ♡♡
      Jokainen näemme lähellämme jonkun jonka rinnalla voimme elää joulua ja joulun sanomaa. Hyvä mieli kuuluu jouluun ja se tulee näistä pienistä hetkistä niin antajalle kuin saajalle.
      Kiitos, että jaoit tämän asian kanssani.♡

      Poista
  3. Monenlaista pohdittavaa. Onko joulu juhlista jaloin? Entä jos pakenen joulua töihin? Paras jouluvietto on kokea se yksin? Minulla ja varmasti monella muullakin on ja tulee olemaan hyvin erilaisia jouluja. Hyvä on muistella jouluja, ihmisiä, tapahtumia. Nykyiset jouluni ovat pirtin täydeltä ääntä ja iloa, tuli takassa ja järvimaisema, paljon piparkakkuja. Joulumieltä juhlan valmisteluihin! T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirta! <3 Jouluun liittyy niin paljon välittämiseen ja yhdessäoloon liittyviä perinteitä. Toki jouluun voi saada sävyjä mm. työvuoroja ottamalla, matkustamalla ja nauttimalla yksinolosta, luonnonrauhasta, mökkeilystä...
      Joulujen sävy muuttuu elämäntilanteiden myötä meillä kaikilla. Mutta se, että jää yksin ja rahattakin, on jouluna liian karua...
      Joulumieli löytyy jouluvalmisteluista ja lopulta sydämen joulusta. <3 Ihanaa joulunalusaikaa Sinullekin, Pirta ja perheellesi.

      Poista
  4. Pysäyttävä kirjoitus. Oikein jäin miettimään, että taidanpa ottaa haasteen vastaan ja viedä joulumuistamisen jollekulle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3. Kiitos Raisa P.
      Tänään lehdessä oli vastine ko. kirjoitukseen. Rohkaisu liikkeelle lähtemiseen joulun tilaisuuksiin ja seurakunnan joulujuhlaan. Rohkaisua ja rinnalla kulkemista moni kaipaa! Ja arjen diakoniaa. <3

      Poista
  5. Ajattelemisen aihetta kerrakseen :) Omassa lapsuudessani muistimme naapurin vanhuksia joulu-leivonnaisilla.Sitä samaa perinnettä olen jatkanut oman perheen kesken edelleen,muistamme joka joulu joitakuita yksinäisiä jouluna. Meillä myös vietti jouluaattoa vuosia yksinäinen vanhus,joka nyt on niin huonossa kunnossa,ettei enää voi koti-joulua viettää.Vuosi sitten ensimmäistä kertaa osallistuin Facebookin kautta jouluapua-ryhmään ilmoittavien muistamiseen. Niinpä nytkin,kokoan muutaman paketin muutamaan perheeseen.Kannattaa tutustua tuohon paikkaan..https://www.facebook.com/Jouluapua-404414899684476/?fref=ts

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! <3 Sinäkin olet kirjoittanut ihania ajatuksia tämän asian tiimoilta. Minäkin muistan kotoa siivousavun ja lämpimäistervehdykset sekä vanhusten kylään hakemisen sekä jouluterveydysten viemisen yksineläville ja vanhoille.
      Tuo mainitsemasi Facebookin ryhmä tuli itsellenikin tutuksi vuosi sitten, kun tyttäreni kertoi siitä ja puuhasi apua ystävänsä perheelle. Tämäkin on hyvä väylä auttaa! <3

      Poista
  6. Ajatuksia ja tunteita herättävä kirjoitus, Kaisu. Kosketti. Niin harvoin sitä omassa yltäkylläisyydessään ja onnellisuudessaan muistaa että on paljon ihmisiä, joille joulun odotus ja joulu tuovat ilon ja riemun sijaan pelkoa ja ahdistusta. Yksinjäämisen pelkoa, rahallisia huoliakin usein. Enemmän pitäisi osata heitäkin auttaa, eihän se itseltä olisi ollenkaan pois. Päinvastoin, jaettu ilo olisi yhteinen ilo. Monesti on harmittanut ja ahdistanutkin itseä se, että joulun kuin myös kaikkien muidenkin suurempien juhlapyhien todellinen sanoma on jäänyt kaupallisen hössötyksen alle. Sekin luo paineita vähempiosaisille, kun pitäisi pystyä tarjoamaan lapsilleen samanlaiset elämykset joululahjojen muodossa kuin muutkin. Jos jouluakin vietettäisiinkin kuten vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten, Betlehemin tapahtumien äärellä, ei niitä paineita varmasti tässä määrin olisi ja yksineläväkin voisi saada sen kaivatun ilon ja onnentunteen, jouluilon, Jeesus-lapsen syntymäsanomasta paremmin kuin nyt.
    Kiitos tästä kirjoituksesta, Kaisu. Ehkä minäkin voin tänä vuonna ilahduttaa jotakuta yksinäistä käymällä kylässä hänen luonaan tai viemällä pienen joulumuistamisen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaaru! <3 Ihania ajatuksia olet kirjoittanut tähän.
      Me emme voi yksittäisinä ihmisinä auttaa kaikkia, mutta jos jokainen huomaisi jonkun moni tulisi muistetuksi joulun aikaankin. Tänä päivänä sellainen entisaikojen huolehtiminen ja avun tarjoaminen on jäänyt taka-alalle. Se on harmi! Naapuriapu ja sukupolvien asuminen lähekkäin ovat olleet entisaikojen pelastus. Ihmisillä oli luontainen tapa elää yhdessä arkea ja juhlaa...


      Poista
    2. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Toinen nauttii enemmän pääsiäisestä ja toinen joulusta. Auttaminen kuuluu elämään, mutta se onkin mielestäni taitolaji. Hienovaraisesti ja huomaamatta annettu apu tuo antajallekin hyvän mielen ja joskus ajatuskin riittää... Jos joulu ei oo kaikille se suloisin juhla, sekin suotakoon. Armorikas juhla se on kaikille. :) t. Pirta

      Poista
    3. <3 Hyvällä mielellä muistetaan toisiamme. Ei pakotettuina. Ja me tunnemme ne meidän läheiset ja sellaiset tavat, jolla paras lähestyä. Ettemme lisää ahdistusta ainakaan tahdittomuudella....

      Poista
  7. Tärkeitä ajatuksia! Lähes joka joulu ajattelen sitä, että joulu ei tosiaan ole kaikille se kuvastojen pehmeä pitsi- ja lumikoristeinen vuoden ihanin juhla. Monenlaisia tunteita liittyy tähän.
    Joku tuossa kirjoittikin, että auttaminen ja muistaminen on taitolaji. Olen samaa mieltä. Mielestäni muistamisen pitää tapahtua aidosti, rinnalla ollen, ei yläpuolelta tullen, että "minäpä tässä nyt autan sinua, kun minulla on siihen mahdollisuus". Hiljaisella tavalla, ilman numeroa, voi tehdä paljon hyvää. Jos itsellä on mahdollisuus auttaa ja antaa, kanavia kyllä löytyy, jos haluaa niin tehdä.
    Ajattelen myös, että sekin on toisten muistamista, kun muistaa näkökulmien laajuudeen myös jouluna: kaikille se ei ole unelma-aikaa, on niin monenlaisia ihmiskohtaloita.
    Mutta tuo mielipidekirjoitus ja samaten tämä sinun tekstisi antoi paljon ajattelemisen aihetta, kiitos siitä! <3

    VastaaPoista