Varaslähtö jouluun

Marraskuun pimeät illat.

Kaikkialla mustaa, märkää,

joka imee vähäisenkin valon.

Ihmiset vääntävät viestipalstoilla kättä siitä, milloin voi laittaa ulkovaloja.

Valon puute väsyttää, kaamos painaa, masentaakin.

 Minä viis veisaan ajankohdasta ja ihmisten mielipiteistä.

Olen laittanut männynkärryköihin jo kuun alussa valot,

kodinikkunan pyhäinpäivänä,

lyhtyjä on siellä ja täällä

 ja eilen pystytin ison muovikuusen takakuistille ja ripustin siihen kuusenkynttilät. :)

Nyt on vaan toimittava, jotta saa valoa ja iloa sekä tunnelmaa elämään.

Nämä on enemmänkin ulkovaloja kuin jouluvaloja.

Valoja pimeyteen.

Viikonloppuna olin "arjen katkaisuhoidossa" mökillä mieheni kanssa.

Minä niin nautin siitä pysähtyneisyyden tilasta.

Mökkiä ympäröivän pimeyden ja sateisuuden kontrasti 

leivinuunin tulen lämpöön ja  kynttilän valoon.

Pieni männynkäppyrä maljakossa ja siinä muutama vanha pallo.

Joululaulut.

Herkkuja.

Pkkuinen joulu,
joulun tuntu.

<3 <3

Kiireetön tunnelma.

Vapaapäivä.

Iso kasa varpuja ja oksia tuvan pöydällä.

Muutama kranssi.

Kätten työ. 

Niistä oli minun terapeuttinen lomanen tehty.

Metsästämme otin mukaan materiaalia kotiakin.

Puolukan- ja mustikanvarpuja, sammalta.

Tyttäreni tilasi puolukkakranssin. 

Mustikanvarpukranssin tein vuosi sitten

ja se on säilynyt tosi hyvänä.

Suihkautan taas valkoista spraya pelkkiin mustikanvarpuihin ja laitan maljakkoon.

Kauniita ovat niinkin.

Mökiltä otin mukaani kesällä tekemäni betoniastian.

Laitoin siihen havuja ja  jäkäläisiä oksia.

Ihana on hissukseen joulua kohti kaarratella.

Monenmoisia ajatuksia on pää täynnä.

Tekisi mieli tehdä sitä ja kokeilla tuota.

Pitää yrittää muistaa se, että kaikkeen ei vaan ehdi.

Jostakin pitää antaa peräksi, jättää tekemättä.

Siinä sitä on läksyä ja muistolausetta kerrakseen.

Kynttilänvaloa ja ihanien puuhastelujen iloa Sinullekin!

-Kaisu-