Suklaavanukas

Sunnuntaina mainitsin suklaavanukkaasta. 

Suklaakiisseliksikin sitä voi sanoa.  

Se on huikea makumuisto omasta lapsuuden kodistani.

Itseasiassa kotona tästä käytettiin nimitystä suklaapuuro. Silmieni eteen piirtyy sunnuntairuokailu ja äidin tekemä herkku. Tuttu, turvallinen, toistuva tapa. Pieni asia, mutta niin merkityksellinen. <3 Silloin olivat herkkuhetket  harvinaisia ja siksi niillä on erityinen sija muistojen joukossa. Mieleeni tulee myös mielikuva, että tämä jälkiruoka oli myös isälleni mieluista.

Olen jatkanut tämän perinteen vaalimista omassa perheessäni. Suklaavanukasta voin tehdä arkenakin, kun haluan hemmotella perhettäni -ja itseäni! Eilen -maanantaina- tein jälleen satsin, kun iso purkki maitoa oli menossa yli päiväyksen. Pian annokset katosivat ns.parempiin suihin. <3

Meidän kokoiselle perheelle ohje kuuluu luovasti soveltaen jotensakin näin :

1,5 l maitoa

4 reilua rkl tummaa kaakaota

vanilliinisokeria

sokeria 

-kiehautetaan ja varotaan polttamasta pohjaan tai keittämästä hellalle!

1,5 dl perunajauhoja 

-sekoitetaan kylmään veteen ja vispilöidään maitokaakaoseokseen. 

Kiehautettaan sen verran, että kuplii  läpi. :)

Kaadan heti jälkiruokamaljoihin annokset 

ja laitan leivinpaperin päälle kuortumisen estämiseksi.

Kotosalla muistan jäähtyneen annoksen päälle kaadetun kylmää maitoa. Kermavaahto kyllä antaa viimeisen silauksen tälle herkulle. Kyllä tämä kaupan vanukkaille vertansa vetää - ei ole ainakaan turhia lisäaineita.

 Nam!

Tämmöinen ajatuksenlento

 ja lämpimän lapsuusmuiston jakaminen tänä aamuna. 

Mukavaa tiistaipäivää!

 - Kaisu -