1. marraskuuta 2014

Kaipauksen päivä



Tämä marraskuinen päivä

pyhäinpäivä
lepoon päässeiden muistopäivä
eronikävän päivä

 kaipausta tulvillaan

Se kokoaa menneiden päivien
tämän päivän ikävän
kaipauksen pohjattomaan maljaan






Jäkälä lapsemme hautakiven päällä ja haudalle viemissäni oksissa 
kuvaa kauniin koruttomalla tavalla aikaa, ajan kulumista.
 Aika on parantanut. 
Se on antanut minulle tilaa ja mahdollisuuden käsitellä suruani, kaipaustani, eronikävääni.
 Aika on auttanut hyväksymään sen, että elämä voi olla kuin ensilumen kosketus lämpimälle kädelle. Keväisestä sunnuntaiaamusta syksyiseen sunnuntai-iltaan. 
Vuoden kierron ja muutaman kuukauden päälle.

Lapseni, isäni, appivanhempani. 
Monet rakkaani ovat poissa, mutta kuitenkin niin lähellä minua. 
He kulkevat rinnalla elämäni enkeleinä, elämäni kirkkaimpina tähtinä. 
Heillä on aina paikka sydämessäni ja muistoissani.  <3 





Yöllä on ollut pakkasta.
Harsonomainen kuura peittää maan.
Marraskuinen aurinko luo säteitään matalalta
yli lakastuneen luonnon.
Valo heijastuu jääkiteistä.
tuo iloa, lohtua syksyn harmauteen.

<3 <3 <3

Hän toi Taivaan terveiset tullessaan, 
meni takaisin sinne odottamaan.

On tallella siellä enkelimme
ja odottaa meidänkin saapuvan sinne.

<3 <3 <3

Minunkin kaipauksessani on lohtua,
valoa, toivoa.
Se kantaa.




6 kommenttia:

  1. Kauniisti sanoitit minunkin ajatukseni. Pysähtyen katsoin kuvasi..lämmin ajatus. Päiviin on mahtunut paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna. Tuntuu, että ei ole sanoja, ei lauserakenteita kuvaamaan sitä mitä sisimmässään tuntee. Kun on tyhjä paikka sydämessä, kodissa. Kun on kiitollinen, että on saanut kulkea heidän kanssaan yhteistä matkaa. Ja on ikävä. Äitinä, tyttärenä, miniänä. <3
      -Kaisu-

      Poista
  2. Kaisu, kiitos tästä postauksesta! Se kosketti, pysäytti eronikävän äärelle, mutta antoi lohdutuksen, valon ja toivon.T.-Ride-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana jos koit jotain voimaannuttavaa ja sait tähän päivään, tämän päivän haikeaan tunnelmaan näköalaa.
      -Kaisu-

      Poista
  3. Se on niin vaikea käsittää.että 27 vuotta on kulunut siitä kohtalokkaasta syksystä .Kun voi muistaa ne hetket ja tunnelmat.käsinkoskettavan surun ja kaipauksen.

    Kaarina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Niinpä. Vuosia on vierinyt. Ihanat muistot ovat kantaneet. Hän kulkee sisarussarjassa, elämässämme "olisi, olisikohan, mitenhän jos..." -ajatuksien kautta... <3

      Poista