Joululahjat on taas annettu ja saatu.
Vilautan tänään kahta jouluista lahjaani,
neulomaani ja saamaani.
❤️
Idea tähän kotikutoiseen harmaaseen asustesettiin ja
pehmeään pakettiin sai alkunsa kerrallisesta eteistilanteesta.
Hän oli eteisessä lähdössä kaupungille
ja asetteli kaulahuivia villakangastakkinsa alle.
Jotenkin se oli työlään näköistä ja rintamus näytti jäävän vähän paljaaksi.
Touhua katsellessa lämmin ajatus;
poolokauluri olisi kyllä hyvä juttu tuon v-aukkoisen takin kanssa.
Tuumasta toimeen.
Neuloin siinä yhdessä iltoja istuskellessamme.
Yhtenä iltana Hän kysyi:
"Mitä sinä nyt neulot?"
Minä vastasin: "Kauluria."
Hän ei ollut kuulema osannut ollenkaan aavistaa lahjan olevan tulossa hänelle.
Pääsin yllättämään!
Neuloin kaulurin ja pipon kaksinkertaisesta Nalle-langasta,
jota jäi aikanaan hailuotolaisesta neuleesta.
Kauluriin laitoin 57 silmukkaa ja siitä kertyi kaulurin leveydeksi 35 senttiä.
Korkeus on 43 senttiä.
Eli sellainen kivan reilu lämmike kaulalle!
Lämmöllä tarpeeseen neulottu,
osittain netin ohjeista kurkittu
ja siskon hyvillä ohjeilla kokoon saatettu kauluri.
Ja pipo mallia napakka!
Ja sitten se minun ja meidän paras joulukuinen lahja:
pikkuruinen poikavauva,
joka saapui iloksemme ja onneksemme tapaninpäivän jälkeisenä yönä.
❤️
Siinä on lahjaa kerrakseen vanhemmille,
isovanhemmille,
tädeille ja sedille,
serkuille.
Kaikille meille!
Ja miten kaunis vauva onkaan.
Sen lahjan äärellä taas ihmetellään vauvan täydellisyyttä
korvannipukoita myöten,
ilmeitä ja eleitä,
pientä tuhinaa ja sitä vauvan tuoksua.
Hänessä näkyy tuttuja suvun piirteitä,
mutta hän on aivan oma itsensä,
joulukuun 27.päivän poika.
Joulunpunaiset tulppaanit pääsivät vielä jatkoon
tässä jäätaulussa.
Se toivottelee
uuden vuoden viettoon tulevia
tervetulleiksi kotiin!
❤️
Leppoisia loppuvuoden päiviä Sinulle.
Jokainen päivä on lahja
ja me toisillemme!
