Hääjuhlien aikaa

Meillä on ollut suvussa tämä kevät hääjuhlien aikaa.

Jokaisen kolmen siskoni tytär on mennyt naimisiin tänä keväänä! 

Tammikuisista kummitytön häistä kirjoitin täällä.

<3

Jokaisissa häissä on ollut omat ihanat tunnelmansa, 

kauniit omannäköiset kattaukset ja maistuvat herkut

sekä juhlijoittensa näköiset omat pienet yksityiskohdat.

Ihmettelin kaikissa näissä juhlissa,

miten nuoret hoksaavatkaan kaikkea niin kaunista ja persoonallista.

Toisen kummityttömme häät olivat alkukuusta ja 

nämä kuvamuistot ovat sieltä.

Minusta on kiva tehdä omatekoinen onnittelukortti hääparille.

Siinä askarrellessa tulee mietittyä hääparia ja tulevaa juhlaa

ja viipyiltyä ajatuksissa heidän luonaan.

Tällä kertaa kirjoitin korttiin A-M Kaskisen runon säkeet:

Tämän kortin kehittelin Joel Jyringin kalenterikuvasta ja pitsinpalasista.

Nämä kuvat ovat tämänpäiväisistä

 nuorimman siskoni tyttären häistä.

Morsiusparin pöydällä kietoitui yhteen kolmen sukupolven sydänten ketjut.

Siinä oli mummun vanha liina,

morsiamen äidin sitoma puolukanvarpuköynnös

sekä keväisen kaunis hääkimppu.

Lämmöllä, 

ajatuksissa, 

näiden näkyvien kautta koskettavasti 

liki toisiansa, 

nuori morsian, äiti ja edesmennyt mummu. 

On aina niin kaunista ja herkkää

katsoa nuorten onnea ja rakkautta

ja heidän luottamusta elämään ja tulevaisuuteen.

Ja häät ovat aina ihanan onnellisia juhlahetkia yhdessä suvun ja ystävien kanssa.

Toivottelen vielä kaikille hääpareille yhteisesti

Onnea ja iloa yhteiseen elämään,

sen arkeen ja juhlaan! 

Kevään merkkejä kotona ja mökillä

Iltapäivällä kurkkasin keittiön ikkunasta marjapensasmaalle

ja hoksasin jotain uutta siellä pensaan juurella.

Kiiruhdin hetimiten tarkastamaan tilanteen ja yllätyin iloisesti;

sinne oli puhjennut pari violetin sävyistä krookusta.

Mielenkiintoista, että en muista kyllä istuttaneeni sinne krookuksen sipuleita.

Etupihalle kylläkin olen laittanut useammankin kerran, 

mutta en tiedä onko vika istuttajassa vai maaperässä;

ei niitä ole sieltä koskaan noussut.

Etupihan orvokit ovat urhoollisia kevään iloja.

Tämän keväiset ovat jo selvinneet parista kylmästä yöstä hienosti.

Eräänä aamuna ne olivat jäähileisinä maatapäin ja pelkäsin, 

että olipas lyhyt ilo niistä. 

Päivä kuitenkin piristi ne uuteen kukoistukseen! 

Varma keväänmerkki on se, 

että iltaseltaankin tulee piipahdettua mökillä.  

Ja pian siellä alkaa näkyä isompien ja pienempien puuhastelut ja kätten jälki.

Kevät oli edennyt mökillä niin,

että  siitä pääsin jo illalla haravoimaan pienen alueen mökin edustalta.

Nostin jo vanhan lattialankun kivien varaan penkiksi.

Sitä voi pitää puuhastelun välillä tauonpaikkana

ja  haaveilla tulevasta kesästä.

Ajatukseni lähtikin  vaeltamaan pitkin pihaa ja siellä olevien hankien allekin.

Pihapiirissä näkyy valon ja varjon puoli selvästi.

Suojaisa piha kerää lunta puojien eteen ja siinä kinokset sekä maan kosteus viipyvät pitkään.

Lumikasat eivät eilen latistaneet keväisen illan tunnelmaa.

Ilta-aurinko oli kaunista katseltavaa.

Siinä se venytteli säteitään pitkin rakennusten seiniä ja metsän rantaa.

Haravaa etsiessäni kurkkasin navetan puolellekin.

Siellä hevosleikki odottelee leikkijöitä .

Mietin,

oliko pääsiäsen ajan pikkuvieraat jo sitä laitelleet

vai onko se viimekesäisen leikin jäljeltä.

Niin tai näin,

minä niin tykkään tästä näkymästä,

lasten leikistä,

mielikuvituksesta ja antaumuksesta,

jolla he tätä leikkipaikkaa laittavat.

Kohta he siirtävät hevoset pihalle ja satuloitsevat ne...

Se on kevättä! <3

Tällaisissa keväisissä tunnelmissa tänään.

Mikä sinua ilahduttaa keväässä eniten?

~~Kaisu~~