Huovutetut lapaset Lettlopp -lankojen jämistä

Sain tyttäreltä toivomuksen valkoisista lapasista, 

joihin on kirjottu kranssi. 

Toiveita on kiva pyrkiä toteuttamaan. 

Tein lapaset hiljaisuudessa

ja pääsin yllättämään hänet iloisesti. 

  

Minulla oli jemmassa islantilaisten neuleiden jämälankoja 

ja sainkin upotettua lapasiin lukuisia lankanökkösiä.

Nämä lapaset valmistuvat melko nopsaan.

Minulla oli nelosen puikot ja 

tein kumpaakin lapasta rinnakkain,

jotta etenkin  värillisissä lapasissa tuli tasaleveät raidat langan riittävyyden mukaan.

Laitoin lapasiin 36 silmukkaa.

Neuloin kolme kierrosta nurjaa ja 

sen jälkeen 30 sileää neuletta. 

Peukalon paikka: yksi silmukka, jonka jälkeen kuusi silmukkaa merkkilangalla. 

Peukalomerkin jälkeen 25-30 sileää neuletta sormien pituuden mukaan  ja sitten nauhakavennus. 

Peukaloon varattujen silmukoiden lisäksi 

nostin reunoilta pari silmukkaa.

Neuloin 13 kierrosta, 

jonka jälkeen kavennus kahdella puikolla, 

niiden alussa ja lopussa. 

Liitin langanpäät toisiinsa neulomalla niitä 

4-5 silmukan verran päällekkäin 

ja huovutus tuo oman lisänsä ja pitonsa liitoskohtaan. 

Pesin 40 asteessa muun pyykin seassa 

ja venyttelin muotoon.

Kirjonta ’seiska veikka’  -langalla.

Innostuin tyhjäämään lankapussia. 

Oli jotenkin puhdistava kokemus, 

kun sai taas niitä rahanarvoisia nökkösiä käyttöön ja lankalaatikkoa tyhjemmäksi.

🩶

Lapaset ja sukat ovat aina lämmin ajatus!  

Kirjaillut ja napilliset lapaset vein  

tyttöjen viikonlopun tuliaisiksi. 

He olivat yllätettyjä ja onnellisia.

Etenkin valkoisten lapasten saaja oli mielissään toteutetusta unelmasta! 🤍

Lupasin kirjoa jälkikäteen myös noihin toisiinkin lapasiin kuviot, jos haluavat. 

Toisiin tuli ’köynnöstilaus’ tuohon ranteen kohdalle langan vaihtuman kohdalle.

On hyvä varmistaa aina tuollaiset specialjutut 

ennenkuin tekee, 

että ovat sitten mieluisat ja tulevat käyttöön. 

Kun on niin monenlaisia makuja!

Lapaset jäävät tyttärilleni tämän viikonlopun muistoksi. 

Lämmittämään näppejä, 

kun pakkastakin taas tiedossa ja talvea vielä piisaa!

Juna halkoo talvista maisemaa 

kohti kotia ja uutta työviikkoa. 

Maiseman vaihdos ja seura teki hyvää. 

Mukavaa viikon alkua❣️

 

Tuokiokuvia

Tämän viikonlopun näkymä on puhutellut minua.

Olen katsellut korkealta ja kauas.

On ollut pysäyttävää katsoa samaa maisemaa ajatuksella ja kiireettömästi 

ja nähdä valon ja muuttuvien tekijöiden vaikutus siihen mitä näemme.

Maisema näyttää niin eriltä aamun hämärässä, 

auringon noustessa ja päivän valossa

sekä myöhään illalla. 

Voin vain aavistaa, miltä tämä näkymä näyttää keväällä, kesällä tai syksyllä.

Tämän samaisen elämän puitteiden, 

valojen ja varjojen vaikutuksen huomaa monta kertaa omassa mielessä ja elämässä. 

Viime päivinä huolenpilven tumma reuna on heittänyt taas varjoaan

 ja huoli läheisen terveydestä on väkisin kaventanut omia arjen näkymiä.

Tuntuu, että en näe kaunista niin kirkkaasti ja yksityiskohtaisesti kuin tavallisesti, 

 enkä ole jaksanut innostua kauniiden asioiden kuvaamisestakaan.

Ajatukset harhailevat toisaalla.

Me läheiset olemme osa toistemme kohtaloa. 

Sitä on läheisyys; ettei voi sanoutua irti toisen kohtalosta. 

Mikä vastuu!

Ja vaikka sanoutuisi irti,

 haavoittaa ja haavoittuu.

Eikä se sittenkään onnistu!

-Eeva Kilpi-

Elämä on myötäistä ja vastaista, 

iloa ja murhetta, 

toivoa ja toivottomuutta,

terveyttä ja sairautta,

vakautta ja yllätyksellisyyttä.

Elämä on suuri salaisuus, josta näemme vain yhden kuvan kerrallaan.

Valot ja varjot vaihtuvat hetkessäkin.

Varjot voivat venyä sietämättömän pitkiksikin,

mutta kaiken yllä lepää kuitenkin toivon valo.

Se kannattelee elämää. 

Rohkaisu, toivo ja lohtu.

Niitä elämässä tarvitsee.

 Ne ovat yhtä tärkeitä kuin klassiset 

usko, toivo ja rakkaus. 

~~~~~~

Hataria ja hajanaisia ajatuksia lomaselta,

joka tuntui tulleen tarpeeseen ja juuri oikeaan "saumaan".