Terveisiä kesälaitumelta,
jolla on ilmoja pidellyt.
Lähinnä on ollut nyt kosteamman puoleista säätä,
mutta eipähän tarvitse kosteusvoiteita niin paljoa levitellä. 😉
Mutta lomaa ne on sadepäivätkin
ja silloin on aikaa tehdä vaikka käsitöitä.
Mieleni sopukoihin jäi kesäkuinen Pikku Akan Pefletti-postaus
ja viime viikolla sadepäivänä suuntasin tilkkuvakalleni.
Sieltä ei löytynytkään riittävästi trikootilkkuja,
mutta niiden sijaan löysin viime kesäisen,
ensimmäisessä pesussa auttamasti kitistyneen puuvillapellavaisen pöytäliinan.
ensimmäisessä pesussa auttamasti kitistyneen puuvillapellavaisen pöytäliinan.
Siitä lähti muotoutumaan minun laudeliina-ajatukseni.
Peflettikorissamme oli muutama pellavainen laudeliina,
jotka olivat jotenkin "hengettömiä".
Niiden reunat olivat käpreentyneet
Liinasta tuli kaksi kaksinkertaista, pitkää peflettiä,
joihin ompelin pienistä epäkelvoista pefleteistä saumaamani "sauna" -tekstiset kaitaleet.
Lisäksi kanttasin raitakankaalla yhden kauniin pellavaisen pefletin,
Saumaamisen makuun päästyäni saumasin kaksi pellavaista alustaa "seläkkäin"
Piti muuten käydä oikein wikipediasta kurkkaamassa,
mitä se tuo "tuunaaminen" -sana oikein tarkoittaakaan.
Tätähän se oli.
Kierrätystä.
Uutta ja vanhaa yhdistävää,
uutta luovaa,
omannäköistä.

Kuvasin nämä ompelukseni mökin 73 vuotta vanhassa pihasaunassamme,
jossa käytämme käytännöllisyyden takia kylläkin paperisia peflettejä.
Tätä saunaa on tuunattu meidän aikana uusimalla lauteet ja lattiat sekä
teettämällä alkuperäisen, kyläsepän aikanaan tekemän kiukaan mukainen uusi kiuas.
Tässä saunassa on oma viehättävä tunnelmansa.
Maatapäin painuvat hirsiseinät ja esineet puhuvat omaa kaunista kieltään ajankulusta.

Kesä ja loma.
Se on parasta juuri nyt.
On aikaa tehdä juuri sitä mitä haluaa.
Siitä tykkään!
🌺🌺🌺
Kesäisiä terveisiä Sinulle täältä mökiltä!
Kaisu










