Laudeliinojen tuunausta

Terveisiä kesälaitumelta,

jolla on ilmoja pidellyt.

Lähinnä on ollut nyt kosteamman puoleista säätä,

mutta eipähän tarvitse kosteusvoiteita niin paljoa levitellä. 😉

Mutta lomaa ne on sadepäivätkin

ja silloin on aikaa tehdä vaikka käsitöitä.

Mieleni sopukoihin jäi kesäkuinen Pikku Akan Pefletti-postaus 

ja viime viikolla sadepäivänä suuntasin tilkkuvakalleni.

Sieltä ei löytynytkään riittävästi trikootilkkuja, 

 mutta niiden sijaan löysin viime kesäisen,
ensimmäisessä pesussa auttamasti kitistyneen puuvillapellavaisen pöytäliinan.

Siitä lähti muotoutumaan minun laudeliina-ajatukseni.

Peflettikorissamme oli muutama pellavainen laudeliina,

jotka olivat jotenkin "hengettömiä".

Niiden reunat olivat käpreentyneet

eikä ne oikein lähteneet kenenkään mukana saunaan.

Liinasta tuli kaksi kaksinkertaista, pitkää peflettiä, 

joihin ompelin pienistä epäkelvoista pefleteistä saumaamani "sauna" -tekstiset kaitaleet. 

Lisäksi kanttasin raitakankaalla yhden kauniin pellavaisen pefletin,

josta tuli näin isompi ja ryhdikkäämpi.

Saumaamisen makuun päästyäni saumasin kaksi pellavaista alustaa "seläkkäin"

ja niistä tuli sitten yksi napakka alunen.

Piti muuten käydä oikein wikipediasta kurkkaamassa,

mitä se tuo "tuunaaminen" -sana oikein tarkoittaakaan.

Tätähän se oli. 

Kierrätystä.

Uutta ja  vanhaa yhdistävää,

uutta luovaa,

omannäköistä.

Ja sehän tässä parasta olikin
-oman käden jälki.

 Kuvasin nämä ompelukseni mökin 73 vuotta vanhassa pihasaunassamme,
jossa käytämme käytännöllisyyden takia kylläkin paperisia peflettejä.

Tätä saunaa on tuunattu meidän aikana uusimalla lauteet ja lattiat sekä
teettämällä alkuperäisen, kyläsepän aikanaan tekemän kiukaan mukainen uusi kiuas.
Tässä saunassa on oma viehättävä tunnelmansa.
Maatapäin painuvat hirsiseinät ja esineet puhuvat omaa kaunista kieltään ajankulusta. 

Kesä ja loma.
Se on parasta juuri nyt.
On aikaa tehdä juuri sitä mitä haluaa.
Siitä tykkään!

🌺🌺🌺

Kesäisiä terveisiä Sinulle täältä mökiltä!

Kaisu