Vanhojen Kotiliesi -lehtien joulua (23.12.)

Tämän toiseksi viimeisen joulukalenteriluukun takaa
löytyy ajatuksia vanhoista jouluisista Kotiliesistä, joita mökillä käydessäni lueskelin.

Haluan jakaa ne tänään kanssasi! <3

Ne ovat äkkiseltään  hupaista luettavaa, 

mutta kun syvemmin alkaa miettimään 

ne puhuttelevat ja avartavat ajattelua menneeseen.

Monet asiat, jotka meille tänä jouluna ovat itsestään selvää 

ovat olleet sen ajan naisille ja äideille aivan huikeita uutuuksia ja ihmeitä.

Ja sodan ajan joulut ovat oma lukunsa ja pysähtymisen paikka..<3

Näissä mainoksissa ja joulutoivotuksissa joulunpunaisena lankana
muistaminen
omin kädin tehty
ilo pienistä asioista
lapsenmielinen joulu
tyytyväisyys
rakkaus
aito joulunilo

<3 <3 <3

Asioita, jotka sopivat oikein hyvin tämän vuoden jouluunkin!

Näihin Kotilieden vuoden 1937

joulutoivotuksiin on helppo yhtyä tänä joulunakin.

Sitä samaa hyvän tahdon ja 

pyyteettömän välittämisen joulua

 tarvitaan edelleen.

Nostalgiset tunnelmat jatkuvat täällä kotonakin.

kun laitoin joululta 1983 mukanamme kulkeneen 

Sarah Kayn joulujulisteen seinälle.

Ilman sitä ei joulu kuulema tule! <3

~~~~Kaisu~~~~

Mökillä joulusaunassa ja puuron keitossa (22.12.)

Eilisen vietimme mökin joulutunnelmassa ja siitä teillekin muutama ajatuksen lento ja tuokiokuva. :)

Oli aivan huikaisevaa ajella sinne luonnonrauhaan lumimaisemien halki.
"Taas valkeata joulua" -soi mielessäni.

Rauha toteutui mökillä sanan täydessä merkityksessä,

sillä saimme mukaamme vain perheemme pienimmäiset pojat. 

Kuvaaminen oli haastavaa hämärässä ja lopulta pimeässä,
sillä minähän vasta harjoittelen tätä kuvien ottoa. ;)

Isä lämmitteli savusaunaa ja 

tuvan lämmössä kuuntelimme putkiradiosta joululauluja.

Minä keitin kattilallisen riisipuuroa 

ja sitä kun on isolle sakille tottunut keittämään,

niin tuli tehtyä huomisen varallekin! :)

Pöytään katoin vanhat Uhtua -sarjan lautaset ja jäämistöstä löytyneitä astioita.
Niistä syntyi kiva mökin puurojuhlahetken tunnelma!

Ulkona pimeys on sataprosenttinen!

Ei näy lyhtypylväitä.

Eikä tänään ollut kuuta, ei tähtiäkään.

Se on jotenkin puhuttelevaa, pysäyttävää!

Tänään oli sitten elokuussa valmistuneen savusaunan 

ensimmäinen perinteinen joulusaunominen.. :)

Savusaunan eteisessä saunatonttu odotteli ja tarkkaili joulusaunojia.

Lumen kylmyyden  ja saunan lämmön kontrasti hiveli ihoa.

Saunan löylyissä toteutui jälleen sanat

"kun soivat kiukaan urut,

unohtuvi huolet, surut".

Oli kiireetön hetki

ja me neljä. <3

Varpaissa kipristeli ihanasti, kun  kävimme välillä jäähyllä lumisella kuistilla.

Mietin entisaikojen äitejä ja isiä saunottamassa katraitaan

ja sitä tunnelmaa mikä heillä on ollut. <3

Pojat ottivat ilon irti ja kävivät useamman kerran lumihangessa pyörimässä.

Ja tekaisivat ihanat joulun lumienkelit

ja löytyi hangelta ihana sydänkin. <3

Saunan jälkeen uppouduin vanhoihin kolme- neljäkymmentä luvun Kotiliesi -lehtiin. 

Niissä oli niin liikuttavia juttuja

ja pysäyttäviäkin tarinoita.
Sellaista peilauspintaa tähän jouluun...

Perheen pienimmäinen kirjoitti mökkikirjaan tämän päivän muistelot.

Erilainen joulunodotuksen päivä.

Vanhan joulun tunnelmassa.

Mikä on tämä ihana aika?

Talven kylmyys on huurtanut puut.

On ilmassa joulun taika

ja hymyyn jo kääntyvät suut.

~~~~~Kaisu~~~~