Kaipausta ja iloa

Luonto on kyllä niin ihmeellinen

puhuttelija

pysäyttäjä

oikea vertauskuvien paikka.

Poikani oli napannut tämän kuvan perjantaiaamun koulumatkallaan

ja jakoi sen meidän perheen ryhmään "hyvää perjantaita kaikille!" -toivotuksen kera. <3

~~~~

Minä ihastuin kuvaan
 -ja vähän liikutuinkin työpöytäni ääressä
silloin pyhäinpäivän aattona.

Kuvassa oli jotain niin syvää sanatonta viestiä tähän kaipauksen viikonloppuun.

Tummien puiden välistä kajastava aamuaurinko toi valoa 

marraskuiseen päivään,

kun luonto on tumma, väritön,

lohdutonkin.

Lehdet ovat tippuneet niin  pienistä, hennoista kuin isoista, vahvoista puistakin.

Syksy ei ole kysynyt puilta halusivatko ne luopua lehdistään
eikä meiltä haluammeko me siirtyä syksyn värittömyyteen ja lintujen poismuuttoon.

Se vain kuuluu elämään,
että syksyinen tuuli riipii vahvimmatkin puut paljaiksi ja  kaunis katoaa,
että joku lähtee ja toiset jäävät,
että pieni puu ei välttämättä kerkeä kukoistukseen,
kun se jo taittuu tuulessa
ja jättää tyhjän paikan maisemaan.

<3

"Rakkaat lähtevät,
jää tyhjä tila muistojen asua."
-Helena Anhava-

Marraskuisessa pyhäinpäivässä on paljon kaipausta ja ikävää,
mutta myös kiitollisuutta.

Kynttilöitä sytyttäessämme viivähdämme rakkaittemme luona,
yhteisissä muistoissa.

Marraskuun ikävään ja harmaisiin päiviin tuo valoa 

pilvettömän päivänä näkyvä auringon valo,
ensilumi,

kynttilät.

Ja usko ja toivo, että roudan alla elämä odottaa uutta kevättä.

~~~~~~

Tänä viikonloppuna kaipauksen rinnalla olen kokenut myös suurta iloa;

onnellisuutta niistä rakkaista, 

jotka ovat tällä hetkellä rinnallani.

Eilen vietimme siskoni viisikymppisiä

ja siellä sanoinkin,

että tästä hetkestä meidän pitää iloita ja nauttia

ja sanoa se kiitollisuuden ja rakkauden tunne ääneenkin.

Ilon ja onnenhetket ovat tulevaisuuden muistoja.

Ne kantavat sitten aikanaan, kun tulee eron aika ja ikävä.

Hän joka sinulle on ollut rakas

ei koskaan kuole sydämestäsi.

Niin kauan kuin elät

kannat hänen sytyttämäänsä valoa

sielusi joka sopessa.

-Anja Porio-

~~~~~~

Kynttilöiden lempeää tuikkivaa valoa tähänkin päivään!

-Kaisu-

Elämän lahja

Vauvauutiset ovat elämän viestejä.
Iloisia, onnellisia, tervetulleita. <3

Alkusyksystä saimme tietää,
että nuoreen perheeseen odotetaan ensimmäistä pientä
 ja lapsenlapsi syntyisi mahdollisesti meidän hääpäivämme.

Jännityksellä elimme pääsiäisen ajan
ja toista pääsiäissunnuntaita iltaa kohden.
Pienokainen piti meitä jännityksessä lähelle vuorokauden vaihtumista,
jolloin puhelimeen tuli ensimmäinen kuva vauvasta ja onnellinen viesti. <3

Neulomani villainen peitto valmistui juuri ennen pääsiäistä
ja

 isomummun tekemät "junasukat" ja lapaset  ovat täällä myös odottamassa.
Jos junasukkien tarina ei ole sinulle tuttu, voit käydä lukaisemassa sen täältä, klik

Pientä on odotettu monenlaisin lämpöisin ajatuksin.

Kuvien kautta olemme tutustuneet häneen.
Niin hellyttävän tuttuja piirteitä löytyi vastasyntyneen kasvoilta.
Tuskin maltan odottaa hetkeä,
että pääsemme onnittelemaan heitä ja
nuuskimaan ihmeellistä vauvantuoksua.

Edesmenneen isomummun hiutuneesta pöytäliinasta
olen tehnyt tauluja mieheni sisaruksille.

Taulun nimi voisi olla  vaikkapa
Sukupolvien sydänten ketju.
Siihen ketjuun ja suvun sydänten sykkeeseen
huhtikuun alun pieni poikakin liittyi.

<3

Pikkuinen, pehmoinen,
sadun lapsi suloinen,
onnen toit sä tullessasi,
ilomielen mukanasi.