Isänpäiväviikonloppu on painumassa sunnuntai-iltaan.
On ollut kaunis, aurinkoinen viikonloppu,
mutta hämärän tultua pimeys tuntuu niin sisällä kuin ulkonakin.
Piipahdimme pikaiseltaan Tokmannille
valoja katselemaan.
Löysin sieltä mielestäni edullisen,
viisi metrisen "havuköynnöksen".
Se osui ja upposi valon kaipuuseeni.
29 eurolla kauneutta ja valoa sisääntuloon.
Siinä on köynnöstä tuleviin vuosiinkin
ja tuotteelle luvattiin kassalla takuuta kaksi vuotta.
Kaupassa visioni oli,
että köynnös tulisi tuohon sisäänkäynnin ympärille.
Köynnös oli kuitenkin niin pitkä,
että päädyimme laittamaan sen tuosta päädystä
luovan epäsymmetrisesti.
Siinä se nyt valaisee päivät ja yöt.
Lempeä valo.
Aavistus joulun tuntua jo ilmassa.
Lähempänä joulua ripustan köynnökseen
ehkä sydämiä tai tähtiä
tai jotain pientä sievää.
Se jää vielä arvoitukseksi!
Olen muuten tykännyt tosi paljon tuosta syksyllisestä asetelmasta,
Pienen kuusen valot ovat loistaneet jo useamman viikon ja
se näyttää niin kauniille ja kutsuvalle pimeässä.
Kranssikin meni vaihtoon,
kun puolukanvarvut mustuivat siinä juuttikranssissa.
Onneksi on noita kransseja
ja kävin hakemassa varastosta käpykranssin oveen.
Sen, jota on tuunattu moneen otteeseen ja tuon postauksen jälkeenkin
valkeaksi maalattu.
Vanhassa vara parempi voisi sanoa!
 |
On ollut levollinen viikonloppu isä -teeman ympärillä.
Onnellisuutta, iloa,
huumorinpilkahduksia,
kauniita sanoja ja kuvamuistoja.
Kiitollisuutta olevista ja edesmenneistä isistä.
Me jokainen,
äidit, isät ja lapset,
liitymme sukupolvien sydänten ketjuun;
jätämme jäljen,
olemme osa suurempaa kokonaisuutta ja sukupolvien jatkumoa.
Ajallamme ja tavallamme viemme elämää eteenpäin.
❤
Lämmin ajatus vielä isille
ja heille,
joiden syli on syystä tai toisesta tänään vielä tyhjä.
❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti