Kilpipiileasta pensasaitaan

Olemme olleet pitkästä aikaa viikonlopun kotona, 

kiireettömästi ja leppoisasti.  

Kynttilät ja musiikki on siivittäneet päivääni. 

Minusta on  tuntunut tänään siltä, 

että olisin palannut pitkältä kesämatkalta kotiin. 

Viherkasvit ovat säilyneet kuin ihmeen kaupalla kesäajasta 

ja kesän puolihuolimattomasta hoidosta. 

Useimmat ovat kasvaneetkin mukavasti. 

 Niin kuin tämä uusin, pyöreälehtinen viherkasvini, Kilpipiilea, 

joka on versonut hurjasti ja muuttunut melkoiseksi palloksi amppelissaan ikkunan edessä, 

vaikkei hoito-ohjeiden mukaan se ole suositeltavin paikka.

Tämä kukka on ollu minulle uusi tuttavuus. 

Päiväkodin kahvihuoneeseen oli hankittu pari Piileaa 

ja minulle kerrottiin sen olevan helppohoitoinen ja huoleton kukka. 

Työkavereiden puheista innostuneena ostin Piilean itselleni kukkakaupasta 

ja se on osoittautunut kyllä hyötyisäksi kasviksi, 

vihreäksi iloksi. 

On mukava tarttua luottavaisesti 

kokemuksen rintaääneen viherkasviasioissakin! 

💚

Onko Kilpipiilea sinulle tuttu viherkasvi?

Jos ei, niin täältä tulee vahva suositus sen puolesta!

Muista viherkasveistani olen kirjoitellut ainakin täällä ja täällä. 

Elinvoimaista Piileaa ihastellessani katse kiinnittyi pihalle 

meidän tämänhetkiseen murheenkryyniin eli unkarinsyreenipensasaitaan. 

Se on ollut niin peittävä ja kauniskin aita tonttimme rajoilla 

sekä lisäksi helppohoitoinen ja huoleton. 

Otin heinäkuussa aidasta kuvia 

kirjoittaakseni joskus aiheesta "pensasaitasuositus",

mutta kuinka ollakaan;

nyt tämän 40 vuotta vanhassa pensasaidassa lehdet ovat kuivat ja käpreentyneet kasaan.

Lehdissä näyttää olevan pienen pieniä valkoisia öttösiä.

Meitä harmittaa kovasti, 

josko pensasaita on tullut loppunsa eteen.

Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta?

Voiko uusi kesä antaa vielä vihreyden ja vehreyden.

Tällaisella teemalla tänään,  

arjen iloa ja harmitusta rinta rinnan näissä viherrysasioissa tällä erää. 

Kyllä se päivä paistaa vielä risukasaankin, sanotaan.

Sitä toivon ja vihreitä lehtiä pensasaitaan ensi kesänä. 

~~~~~~

Viikonlopun mieleenpainuvia, voimauttavia hetkiä Sinulle! 💚

Pyyhkeitä lastenlapsille

Perjantaista on näköjään tullut minun postauspäivä. 

Ja mikä ettei!

Tämähän onkin hyvä pysähtämisen paikka työviikon jälkeen  

ja niitä on muuten hurahtanut jo neljä viikkoa kesäloman jälkeen. 

Lastenlasten synttäreiden myötä aktivoitui aavistuksen käsityövire. 

Synttärilahjan ostaminen eri-ikäisille lapsille on yhdenlainen haaste, 

jos yrittää pysyä myös tasapuolisessa euromäärässä. 

Pyyhe saattaa kuulostaa aika tylsältä lahjalta, 

mutta sille ainakin on käyttöä. 

Olen laittanut pyyhkeen sisään oman shampoon ja pikkuisen karkkipussin,

 että sankari saa suun makiaksi. 

Olen hyödyntänyt pyyhkeisiin ompelujemmoista löytyviä nauhoja ja koristeita.

Tuo meriaiheinen nauha on varmaan parikymmentä vuotta vanha, 

samoin kuin nuo ihanat silitettävät kukat.

Pitsi on kerrallinen kierrätyskeskuslöytö hintaan 3m/ 1 e. 

Pyyhkeisiin sain ja tulen saamaan #jämätjajemmatkäyttöön. 

Pyyhettä tuunatessa tulee oltua ajatuksissa lahjan saajan luona

ja saa tehtyä jotain näkyvää, josta tulee itsellenikin hyvä mieli.  

Nämä olivat elokuisten juhlijoiden ikiomat pyyheliinat.

Syksyn sankareiden pyyheliinat odottavat jo kaapissa nimikointia 

ja tällä lahjaidealla tämä mummu menee seuraavan vuoden kierron.  

Pyyheliinalahja on ollut myös äitini tapa muistaa erilaisina juhlapäivinä. 

Hän on virkannut pitsit kymmeniin ja kymmeniin pyyhkeisiin. 

Vieläkin äiti ahertaa pyyhelahjojen parissa. 

Hän somistaa pyyhkeet erityisellä huolella sekä rakkaudella 

niin vauvoille kuin kihla-ja hääpareillekin.

Lahjassa ja sen antamisessa on aina tärkeintä lämmin ajatus ja antamisen ilo. 

Se aikakin, jonka lahjan valmistamiseen käyttää, on lopulta lahjaa. 

~~~~~~

Mp (=mielipide nuorten tyyliin) tällaisesta pyyhelahjasta?

Haluatko, että postaan niistä seuraavista pyyheliinoista, -lahjoista?

Onko sinulla joku kiva idea pyyhkeen tuunaamiseen?

~~~~~~

Leppoisaa viikonloppua Sinulle!

Ajankohtaan nähden ilmassa on yllättävää lämpöä ja kesätunnelmaa!

 

Elokuiset kolme e-kuvaa

 Elokuu ehti etappiinsa. 

Vielä ehtinee näin syyskuun ensimmäisenä päivänä julkaista elokuiset e-kuvat, 

joka ei minusta ollut tällä kertaa kovin helppo rasti. 

Toki niitä e- sanoja oli paljonkin, 

mutta sellainen puhutteleva näkökulma vain meinasi puuttua 

viimeistä kuukautta havainnoidessa. 

Enkeli on eittämättä elokuuni sana. 

Elokuun 9. päivässä tuntuu vuodesta toiseen  

elokuun viipyilevä tunnelma, 

aamukaste, pitenevät varjot ja  

pensashanhikin kukinta.

 

Kari Rydmanin laulua mukaillen muistelin taas kerran: 

Niin kaunis oli silloinkin maa,

aurinko nousi ja oli kastetta maassa, 

herättiin, noustiin päivän touhuihin ja kohtaamisiin. 

Oli lintujen laulun ja pienen pojan leikin aika. 

Illan hetki muutti kaiken:

veet olivat syvemmät, 

illan varjot pitemmät, 

oli eron ja jäähyväisten aika.

 

Poissa  oli pienokaisemme. 

Hän jäi ikiajoiksi sydämeemme ja enkeliksi matkoillemme. 

~~~~~~

Elopelto.

Pyörälenkillä seisahduin ihastelemaan peltoaukeaman kauneutta 

ja elokuisten värien sävyjä. 

Pellolla käyskenteli kaksi kurkea, 

jotka kävivät kahdenkeskistä äänekästä keskusteluaan. 

Odottelin tovin, josko ne siitä lähtisivät lentoon ja saisin ihanan kuvan lähtijöistä. 

Kun hetkeksi käänsin katseeni toisaalle, 

kurjet olivatkin jo menossa kovassa nousukiidossa huutaen syksyisiä hyvästejään minulle. 

Elonkorjuu. 

Toinen kuva menee tunnelmaltaan edellisen kuvan kategoriaan,

haikeuteen, ikävään, ohikiitävyyteen.

Tunnelma ja värit ovat syvät.

 

 Elo on puitu, sitä puidaan tai suunnitellaan lähipäivinä puitavan; 

 elonkorjuu on käsillä. 

Kaikella on aikansa,

kasvulla ja korjuulla,

läsnäololla ja lähdöllä, 

ilolla ja surulla. 

~~~~

Ehtoo meren rannalla on aina elävä taidenäyttely 

taivaan kannen muuttaessa sävyjään ja pilvien muotojaan. 

Niin tänä elokuisena iltanakin. 

Meren aallokko oli houkutteleva, 

mutta samalla myös pelottava. 

Aalto otti syleilyynsä, 

kieputti ja kuljetti.  

Se oli arvaamattoman voimakas 

ja välillä sieppasi allensa. 

Aaltojen voimaa ja kokoa en toki kännykällä kuviin saanut,

mutta tuona iltana ei ollut ihan pienten lasten uintikeli tällä rannalla. 

~~~~

Elokuussa oli muun muassa tällaisia tauonpaikkoja 

ja vaikuttavia hetkiä. 

Monia kauniita päiviä ja lempeitä iltoja. 

Kaikkea kaunista, koskettavaa 

ja voimauttavaa ei vain saa,

 eikä toki tarvitsekaan saada tallennettua kuviksi.

~~~~

Tänään olemme astuneet syyskuun kynnyksen yli.

Kaikkea hyvää Sinulle huomiseen, tulevaan viikkoon sekä kuukauteen. 

Ollaanpa kuulolla, mitä syyskuu tuo meille tullessaan.