Reissussa oleminen on hyvä,
mutta maadoittuminen kotiympyröihin ja mökille on loman parhautta.
Aloille asettuminen tuo mielenrauhaa
ja levollisuutta olemiseen.
On ollut nautinnollista kulkea tutussa pihapiirissä ja
tuntea nurmen nukka sekä heinänkorren pistot jaloissa.
Nähdä pääskysten huoleton lento puojin räystäslautojen alle
-ja alta.
Huomata kanervien punan pilkottavan jo metsänreunasta
ja viljavainioiden kellastuvan kauniisti.
Tuntea kesäinen tuuli
ja auringon lämpö iholla.
Olla ja oleilla.
Ymmärtää joutilaisuudesta nauttimisen ilo puuhavuosien jälkeen.
Jotkut hommat hoituvat oleilun lomassa.
Viimesyksyiset pakasteviinimarjat pöhisivät ’mehumaijassa’
mehumansikoiden kanssa
ja tuvassa tuoksui kotoisa, marjaisa tuoksu.
Janoiset vieraat kehuivat mehun
lempeää, mansikkaista makua.
Juodessaan,
makustellessaan saivat hetken
tuntea kielellään mummunsa (=äitini) mehun tuntumaa,
makumuistoa.
Ruosteen ruskea on minusta kaunis väri
ja siksi olen kerännyt näitä ruosteen raiskaamia esineitä pihapiiriin.
Sananlasku ’aika syö ja ruoste raiskaa’ sopii hyvin
näihin tonkkiin ja sankkoihin sekä kärryihin,
jotka teimme kesällä kerran diy-projektina.
Niissä näkyy elämä,
tuuli ja tuisku,
aurinko ja sade.
Vaihdoimme isojen, risojen rattaiden tilalle pienemmät, ehjät rattaat
ja naputtelimme lavan irronneet laudat kiinni.
Nurmen leikkaamisen jälkeen
siirsimme kärryt sijansa verran aittaan päin.
Punalehtiruusulle jää näin enemmän tilaa versota.
Pientä kivaa puuhastelua yhdessä.
Siinä kunnostetut kärryt ovat taas pihan somana koristeena.
Tässä vaiheessa mökkielämää tuli mieleen,
että josko ne ovat nyt siinä
vai vieläkö me niitä kopistellaan jossakin vaiheessa kuosiin kolmannen kerran!
Onneksi sitä ei tarvitse miettiä tänään eikä tänä kesänä.
Päivä kerrallaan mennään
ja nautitaan olevasta sekä yhteisestä puuhastelusta.
♥
Muuten,
vielä kerkeät osallistua kesäarpajaisiin täällä.
Sunnuntai-iltana arvon voittajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti