Kesälomakranssi

Lomailimme yhdeksän päivää lapsuuden mökkimaisemissa

 ja -olosuhteissa.

Mieli on mukavasti nollautunut kotiarjesta 

ja nyt on jo kova ikävä omaan kotiin ja arjen rutiineihin

sekä juoksevan veden ja vesiklosetin pariin.

Tänä aamuna kävin siskoni kanssa kävelyllä.

Keräilin tien viereltä kesäkukkia ja heiniä,

joita sidoin kranssiin kotiinviemisiksi.

Näitä heiniä ja luonnonkukkia olen katsellut tällä rannalla ja mökkitien varsilla,

lapsuuden mökin tienoilla jo reilun viidenkymmenen kesän ajan.

Tein kukista kesälomamuistojen kranssin.

En toki tiedä, miten nämä luonnon kauneudet kuivahtavat tuohon kehälle,

mutta hellästi ne siihen asettelin.

Kokeilevalla otteella,

 luottavaisesti,

että siihen ne asettuvat toistensa lomiin täydellisesti.

Ihan niin kuin elämässäkin asiat,

kaikenlaiset muistot ja tunteet lopulta asettuvat elämän helminauhaan

toisiaan täydentäen ja kaunistaen.

Sää oli kovin epävakainen koko lomaviikon.

Siitä huolimatta pääsimme pyöräilemään meidän molempien lapsuuden raiteille ja reiteille.

Poljimme järven ympäri sukulaisten kanssa ja kilometrejä kertyi lomaviikolla lähemmäs kolmesataa.

Lapsuudessa pitkiltä tuntuneet matkat näyttäytyivät nyt lyhyiltä, mutta edelleen niin tutuilta.

Vuodet ja vuosikymmenet olivat arvatenkin muuttaneet maisemaa kotipitäjässä:

tuttuja taloja oli purettu ja metsiä oli kasvanut tilalle

sekä myös toisinpäin, että uusia taloja oli rakennettu ja metsiä kaadettu.

Olimme hetken yhteisen menneisyyden,

tuttujen maisemien ja tarinoiden äärellä.

Vanhatko ne palaavat juurilleen muistelemaan?

Lapset ja lapsenlapset pitivät meidät kiinni tässä hetkessä piipahtaessaan luonamme.

Heillä on omat kesälomamuistonsa tällä rakkaalla rannalla

ja tämän kesäiset yhdessäolon hetket ovat taas tulevien vuosien muistoja.

Kohta kuusikymmentä kesää nähnyt

pieni tuttu saunamökki komistui kovasti, 

kun se sai uuden kirsikanpunaisen maalipinnan.

Yhdessä puuhasteltiin pieniä hommia mökin tulevien kesien varaksi ja iloksi. 

Kaihoisana suljin mökin oven

ja katsoin kauas järven selälle.

Viimeistään vuoden päästä tulen takaisin.

Silmät kostuivat väkisin ja mieleen nousi runon säkeet:

Suvimaisema:

lahdentyven, saunaranta ja vene

ja helle, männikön tuoksu,

kukat, välkkyvät kalat,

lapsi, lapsia, lapset

ja vanha onnellinen kaiku.

Isä hei!

- Lauri Viita -

❤