9. toukokuuta 2021

Äitienpäivän aamuna

Toukokuun toinen sunnuntai.
Keväinen juhlapäivä.
Äitienpäivä ja tänä vuonna myös minun syntymäpäiväni.
Helvi Juvosen runon säkein

"Kevään saan jo,
toisen kevään,
 päivään yhä pitenevään,
helenevään aamuun herään,
kaikki metsän tuoksut kerään.
Pienen ilonkukan terään
hyväin silmäin hymyilyllä
luotu onni sopii kyllä."




Olemme olleet "kotipoikien" lämpimien ajatusten saattamina kaksi yötä 
mökkiviikonlopussa.
"Että saatte olla kahdestaan ja vähän levätä!"

❤️

Olin aurinkoisessa aamussa orvokkeja kuvailemassa, 
kun äitini soitti minulle.
Hän kerkesi onnittelemaan minua,
vanhimmaistaan
On säpäkämpi kuin tyttärensä. 

Äiti muisteleli miten minä synnyin torstai-iltana 9.5 myöhään iltayöstä
ja sitten sunnuntaina oli äitienpäivä,
hänen ensimmäinen äitienpäivänsä.




Äideillä on muistonsa.

Jatkona äidin esikoiseen liittyvistä muistoista,
minun esikoiseni syntyi joulukuun 1983 lopussa
ja tammikuussa jatkoin yhdessä vauvan kanssa opiskelujani.
Ensimmäinen äitienpäivä vietettiin Kajaanin opiskelijakodissa,
jonne isäkin oli muuttanut kahdeksi isyyslomakuukaudeksi.
23 vuotta myöhemmin äitienpäivän aattona oli hänen hääjuhlansa.

Elämä on antanut paljon.
Se on kuljettanut äitiyttäni ja elämääni monenlaisten vaiheiden ja koettelemustenkin kautta.
Elämänvaiheet ovat soljumeet toistensa lomiin elämänmakuisesti
ja näin jälkeenpäin katsottuna parhain päin.
Itse emme olisi tätä vivahteikasta käsikirjoitusta osanneet näin laatia.

Täällä mökkimiljöössä olen viipyillyt ajatuksissani lastenkin luona
ja muistellut menneitä vuosia mökkeilyn näkökulmasta.
Sitä, miten tulimme tänne isolla sakilla,
välillä kahdella autollakin,
ruokakassakoiden ja tavaranyssyköiden kanssa.

Silloin sattui ja tapahtui.
Lapset olivat eläväisiä ja kerkeäviä.
Päiviin mahtui  arjen tuntua , mutta myös paljon kivoja hetkiä ja iloa, 
joita saadaan nyt yhdessä  muistella. 

Nyt olemme olleet täällä mökillä kahdestaan.
Ja he ovat mukana ajatuksen mitan päässä,
liki sydäntä.




Tässä aamussa väreilee kiitos.
Sydän tulvii iloa ja onnea siitä kaikesta mitä olen saanut,
Sain enemmän kuin osasin pyytääkään.

Sain perheen, 
lapsen, lapsia.
Sain työtä ja vaivaa, 
mutta sain myös voimaa kunkin päivän haasteiden verran kerrallaan äitiyden tehtäväänkin.
 Sain ennen kaikkea iloa, joka ajan myötä enenee ja kasvaa.




Toin muutaman orvokin tänne mökille
tämän viikonlopun iloksi ja kesäkauden aloittajaisiksi.

Kovin on ollut kylmää  vielä.
Viime yönäkin oli ollut reilusti pakkasta.
Kevät antaa odotuttaa itseään.

Maisema on vielä harmaa ja eloton.  
Paikoitellen varjopaikoissa on  luntakin.
Kevätesikon vihreät lehdykät ja narsissien piipat ovat nousseet mullasta valoa päin
ja ne luovat mökin pihapiiriin vihreää toivoa.
Kaikki kaunis on edessäpäin ja 
pian täällä.




Aurinkoista juhlapäivää Sinulle Äiti -ystäväni ja blogini lukija.
Lämmin ajatukseni myös Sinulle, joka olisi halunnut äidiksi
tai joka olet menettänyt äitisi.
Tämä päivä koskettaa meitä kaikkia
-eri tavoin.

❤️

Iltapäivällä juomme juhlapäivän kahvit kotosalla
ja ilmeisesti saamme vieraitakin,
isoja ja pieniä.
On juhlan aika.




























 

8 kommenttia:

  1. Paljon onnea Sinulle, rakas Ystävä! <3
    Paljon ihania muistoja ja lämpimiä ajatuksia mahtui taas Sinun postaukseesi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos ihana Ystävä. <3
      Onnea tarvitaan ja kauniit sanat ovat aina tervetulleita. <3

      Poista
  2. Ihana postaus sinulta,kaunis❣Paljon onnea sinulle! Minulla erilainen päivä huomenna,aloitan työt.Onneksi mies jää vuorostaan kotiin,mutta silti...Vaihtelu kai virkistää. T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirta <3
      Ihana,että olet ollut täällä luonani.
      Olenkin kaipaillut kuulumisiasi.
      Ihana elämän vaihe miehelläsi ja pienelläsi edessä.
      Ja kyllä se vaihtelu tekee hyvää -itsekullekin.
      Sitä katselee asioita sen jälkeen taas ihan eri vinkkelistä.

      Työniloa ja kevään riemua Sinulle! <3

      Poista
    2. Kiitos lämpimistä sanoista 🧡t.Pirta

      Poista
  3. Kauniiksi helminauhaksi punoit oman äitiytesi Kaisu💝 Paljon olet saanut ja osaat nauttia kaikista jalokivistäsi. Tuo hentoinen vaaleanpunainen orvokki ruosteisessa ruukussa kuvaa hienosti tarinaasi. Iloinen Ystävän halaus sinulle🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa <3
      Kovin köykäisiä ovat sanat eikä näitä äitiyden tuntoja oikein sanoiksi osaa pukeakaan.

      Tuo ajanpatina kuvaa kyllä elämää. Niitä kerrostumia ja värjäymiä, mitä muistot saavat. Ne kultautuvat mielessä ja silottuvat muistissa. Hyvä niin ja kaunista kaikkinensa.
      Ja niin on voimat olleet kuin päivät. Sitä sitä tässä vaiheessa mietin siellä mökilläkin.
      Enää en jaksaisi rahdata ja roudata, vaan pysyisin kotimökillä viikosta toiseen. <3

      Ihanaa kevättä sinulle Kaisa! <3

      Poista